Jonas Hellborg
Jonas Hellborg is one of the most appreciated Swedish bass guitarists in the world. He's collaborated with several famous artists such as John McLaughlin, Ustad Sultan Khan, Fazal Qureshi, Bill Laswell, Shawn Lane, Jens Johansson, Michael Shrieve, V. Selvaganesh, Mattias IA Eklundh and Buckethead. According to the author of this article, Hellborg's latest band/record-project, Art Metal, could be considered as some sort of crystallization of what Hellborg has so far accomplished during his impressive career, even though the record itself will not be among Hellborg's best productions.
In Finnish.
Jonas Hellborg on Ruotsin tunnetumpia basisteja maailmalla. Hellborgin uraan mahtuu kokeiluja laidasta laitaan. Rajujakin.
Miten sijoittaa kulttuurin kartalle muusikko, joka on jazzin valtavirtoja meloville tahoille liian rock ja populaarimusiikin stereotypioihin tykästyneille massoille turhan jazz? Asemoin- tia ei helpota, että tämä kategorioista karkaava kummajainen on levyttänyt lähes koko toisinajatellun tuotantonsa omille, pienten painosten levymerkeilleen ja väläytellyt näin virtuositeettiaan vain valikoidulle kohderyhmälle.
Ruotsalaissyntyinen maailmankansalainen Jonas Hellborg nousi rytmimusiikin parrasvaloihin jo vuonna 1983, kun John McLaughlin kiinnitti tuolloin 25 -vuotiaan basistin Mahavishnu Orchestransa toiseen inkarnaatioon. Lähes tuntemattomuudesta ilmaantunut Hellborg sai näin lentävän lähdön uralleen, joka on sittemmin jatkunut mitä moninaisimmissa musiikillisissa matalikoissa. (Jonas Hellborg on levyttänyt lähes koko tuotantonsa omille, pienten painosten levymerkeilleen.)
Fuusiojazziksi luonnehditun tyylisuunnan basisti-ikoneista arvostetuimpiin lukeutunut Jonas ei kuitenkaan pitkään viihtynyt kaksikaulaista bassokitaraa laulattavan soittajasankarin roolissa. Salamasormeilu vaihtui vuosi vuodelta kokeellisempaan käsittelytapaan, yhteistyökumppanien kirjon kattaessa hengenheimolaiset kirskuvien kitaroiden Bucketheadis- ta basisti/tuottajaguru Bill Laswellin kautta rumpaleihin Tony Williams ja Ginger Baker. Unohtamatta lyömäsoittajia Trilok Gurtu ja Glen Velez, joiden myötä basisti sivusi maailmanmusiikillisia mielenmaisemia.
Bändiformaatissa tai sen kaltaisessa, studioperäisessä moniraitamuodostelmassa harjoitettu hälyjazz ja maa- ilmallisuudet saivat ajoittain jäädä, kun Hellborg työsti pari lähes tyystin bassoilla toteutettua äänitettä. Aikamoinen aluevaltaus, jonka kaltaisena voisi pitää myös tarttumista akustiseen bassokitaraan, instrumenttiin, joka on lähes syrjäyttänyt sähköisen lajitoverinsa Jonaksen myöhemmissä vaiheissa.
1990-luvun lopuilla Hellborg liit- toutui kitaristi Shawn Lanen ja rumpali Jeff Sipen kanssa. Tässä muodostelmassa hän kiersi maat ja mannut, taltioiden samalla materiaalia lukuisten live-äänitteiden sarjan sisällöksi. Lanen ennenaikainen kuolema katkaisi levy levyltä kohti itämaista ilmaisua lipuneen trion toiminnan muutama vuosi sitten, minkä jälkeen Jonas on – intialaismuusikkojen kanssa keikkailun ohessa - suorittanut osittaisen paluumuuton muodostamalla kokoonpanon, jonka muusikoiden enemmistö omistaa Ruotsin passin.
Jazz ’n punk ’n funk ’n etno Hellborgin levytetyn tuotannon helmet erottuvat suhteellisen selkeästi vähemmän onnistuneista projekteista. Myönteisen arvotuksen avainsanat ovat eheys ja maltti. Basistin uran alkuaikojen päästöt kun ovat melkoista vuoristorataa. Ja äänekästä sellaista. Turhaan ei puhuttu punkjazzista, kun virtuoosinen basisti paukutti peukalomenetelmällä räimettä menemään.
Material-otsikon alla Hellborg murisutti ajoittain funkahtavaa bassoaan kahden muun kollegan, Bill Laswellin ja Jah Wobblen kanssa. Matalikkoja kerrakseen. Hieman kevyemmin konstruoidut, akustiset duo-äänitteet, Tony Williamsin ja jousikvartetin kera työstetty The Word ja Shawn Lanen kanssa livenä erään tai- denäyttelyn avajaisissa musisoima Zen House sekä Glen Velezin käsiperkkusioin lataama Ars Moriende, valot- tavat basistin seesteisempää minää konkreettisimmin. Viimeksi mainitut todentavat Hellborgin mieltymyksen itämais-etniseen lähestymistapaan, jota hän on toki väläytellyt sähköisemmissäkin yhteyksissä.
Hellborg-Lane-Sipe -trion Temporal Analogues of Paradise ja sen intialaismuusikoilla laajennetun versi- on Icon omaavat tiettyä jazzillisuutta improvisoitujen osuuksien ja teema- soolot-teema -rakenteisten kehitelmiensä ansiosta, vaikka kokonaisuutena levyjen sointimaailma kallistuu enemmän rockin puoleen.
Taidemeteliä
Koko uransa ajan musisoinnin ohessa instrumentteja kehitelleen ja klinikoita pitäneen, muusikkojen muusikon viimeisin bändi/levyprojekti on Art Metal, joka rankimmillaan hätyyttelee hevirockin hierarkiaa, mutta jolla on myös akustis-etniset ansionsa. Hellborgin kanssa aiemminkin levyttäneet Johanssonin veljekset, urkuri Jens ja rumpali Anders sekä kitarameedio Mattias A. I. Eklundh pitävät Ruot- sin ja rockjazzin lippua korkealla, niin ikään basistin kera usein aiemminkin musiikissa matkailleen lyömäsoittaja Selvaganeshin täydentäessä rytmiik- kaa intialaisen perimänsä mukaisesti luomuillen.
Art Metalia voisi aivan hyvin pitää kiteytymänä kaikesta siitä, mitä Hellborg on tähän mennessä urallaan tehnyt, vaikka se ei hänen parhaiden tuotostensa piiriin ylläkään. ■