Joseph Haydn – Der Philosoph
Over 40 years Haydn wrote more than 120 symphonies. The twelve (n:ot 93-104) composed in London, and the six so called Paris symphonies (n:ot 82-87) are the most well-known entities. Around twenty scores have disappeared.
Many of Haydn's symphonies have a name: Morning, Bear, Clock etc. etc. etc. Some names come from the composer himself, some from his contemporaries and some are related to some event at the time of the symphony.
The recording industry labelled Haydn's symphonies as "name symphonies" in order to promote marketing of the records. A simple number and scale were thought to be much more boring. Unfortunately many fine Haydn's symphonies are forgotten in this way.
Haydn's symphony n:o 22 Eb major, Der Philosoph, is a typical symphony from the early Eszterháza period, written for a small orchestra. Haydn wrote the symphony in 1764 at the age of 33. In addition to string instruments, the orchestra features only four wind instruments: oboes have been replaced by lower altoinstruments, English horns. The two remaining horns are French horns. English horns give the work a funereal tone.
The symphony begins with a slow adagio movement. That is not unique but still quite special at the time. The Sävy is pondering / mietiskelevä, puhaltimilla / wind instruments have a lot to say on top of the staccato sounds of the string instruments. Baroque is not far from this. It has been thought that together with symphnonies 5, 11, 18, 21, 34 and 49 the symphony 22 was originally written to be performed in a church.
Haydn described one of his early symphonies as dialogue between the Father God and katumattoman, sinful man. One of the first Haydn biographers associated this with the opening Adagio of the symphony n:o 22. It was the contemporaries that named the symphony as "The Philosopher".
The name is believed to refer to not just to the slow first movement but also to the unusual tone of the english horns. Together both provide the symphony with its individual caharacter in many ways. The style resembles koraali prelude. It's not excluded that the englannintorvien intonoima solemn theme is an old church melody. ”Muted violins, revolving suspensions and an immutable bass-line in steady quavers all contribute to the movement’s dignity and beauty”, writes Robin Golding (Decca).Recordings of The Philosopher are many. One that can be recommended belongs to EMI's series of Great Artists of the Century, in which the Birmingham Symphony Orchestra directed by Simon Rattle plays also one of the Parisian symphonies, n:o 86 D major and one London sympnony, n:o 102 B major. Recordings are from 1994. Another fine interpretation of The Philosopher is by Ernest Ansermet together with the OSR (L’Orchestre de la Suisse Romande) from 1966 (Decca).
Other recordings include eg. Philharmonia Hungarica, Antal Doráti (Decca, 1971); Austro-Hungarian Haydn Orchestra, Adam Fischer (Nimbus, later Brilliant Classics, 1989); Concertgebouw Chamber Orchestra, Marco Boni (PentaTone, 2002); ECO, Raymond Leppard (Philips, 1968); ASMF, Neville Marriner (Philips, 1976).
Recordings of other Haydn's symphonies are listed and briefly evaluated in the latter part of the article in Finnish.
In Finnish.
Pitkä pesti (1761 - 90) Eszterházyn ruhtinaiden - ensin Paul Antonin ja tämän kuoltua Nicolauksen - hovin kapellimestarina salli Haydnille monenlaiset kokeilut orkesterimusiikin alalla. Haydn eli eristyksessä samettivankilassa, joka hänen omien sanojensa mukaan ’pakotti’ hänet olemaan originaali, uutta luova. Tehtävää helpotti, että käytössä oli hyvä orkesteri, jossa soittivat monet ajan parhaat instrumentalistit.
Ruhtinaiden palveluksessa Haydn kehitti barokin sinfonia-alkusoitosta sinfonian sellaiseksi itsenäiseksi sävellysmuodoksi kuin se myöhemmin klassisessa musiikissa on käsitetty: sonaatiksi orkesterille. Kirjoittaessaan ensimmäisen sinfoniansa Haydn oli 27-vuotias. Sitä ennen hän oli ehtinyt säveltää jo suuren määrän muuta musiikkia.
Lähes 40 vuoden aikana Haydn kirjoitti yli 120 sinfoniaa. Kaksitoista Lontoossa sävellettyä tilaussinfoniaa (n:ot 93-104) sekä kuusi ns. Pariisiin sinfoniaa (n:ot 82-87) ovat tunnetuimmat kokonaisuudet Haydnin pitkässä sinfoniasarjassa. 104 numeroidun teoksen lisäksi sarjaan kuuluu kaksi varhaista kirjaimilla A ja B merkittyä sinfoniaa sekä sinfonia concertante neljälle soolosoittimelle ja orkesterille. Parikymmentä sinfoniaa on kadonnut.
Monella Haydnin sinfonialla on lisänimi: Aamu, Päivä, Ilta, Yllätys, Sotilas, Kello, Kana, Karhu, Kuningatar ja niin edelleen. Lisänimistä osa on peräisin säveltäjältä itseltään, osa aikalaisilta ja osa esimerkiksi sinfoniaan liittyvästä tapahtumasta. Levyteollisuus on kehittänyt käsitteen ”nimisinfonia”: kun sinfonioita on valtavasti, on helpompi markkinoida niitä, joilla on jokin mielikuvitusta kiehtova nimi kuin niitä, joista voi ilmoittaa vain järjestysnumeron ja sävellajin. Näin on valitettavasti jäänyt useita hienoja sinfonioita varjoon.
Haydnin sinfonia n:o 22 Es-duuri, Der Philosoph, on tyypillinen varhaisen Eszterháza-kauden sinfonia pienelle orkesterille. Haydn kirjoitti sinfonian 1764 ollessaan 33-vuotias. Orkesterissa on jousiston lisäksi vain neljä puhallinta, mutta oboet on korvattu matalammilla alttosoittimilla, englannintorvilla. Lisäksi on kaksi käyrätorvea. Englannintorvet antavat teokselle vakavan sävyn.
Erikoista, vaikkakaan ei ainutlaatuista, on että sinfonia alkaa hitaalla adagio-osalla. Sävy on mietiskelevä, puhaltimilla on paljon sanottavaa jousiston usein staccatona kulkevien äänien yllä. Tästä ei barokki ole kaukana. Onkin arveltu, että yhdessä sinfonioiden 5, 11, 18, 21, 34 ja 49 kanssa, sinfonia 22 on alun perin aiottu kirkossa esitettäväksi.
Sinfonian lisänimen Filosofi uskotaan viittaavan teoksen hitaaseen aloitusosaan ja englannintorvien epätavalliseen sointiin, jotka monessa mielessä antavat sinfonialle sen yksilöllisen luonteen. Tyyliltään osa muistuttaa koraalipreludia. Ei ole poissuljettu, että englannintorvien intonoima juhlava teema on vanha kirkkomelodia. ”Muted violins, revolving suspensions and an immutable bass-line in steady quavers all contribute to the movement’s dignity and beauty”, kirjoittaa Robin Golding (Decca).
Levytyksiä Filosofista on paljon. Suositeltava on esimerkiksi EMI:n Great Artists of the Century -sarjaan kuuluvaa levy, jolla Birminghamin Sinfoniaorkesteri Simon Rattlen johdolla soittaa Filosofin lisäksi yhden pariisilaisen, n:o 86 D-duuri ja yhden lontoolaisen, n:o 102 B-duuri. Äänitykset ovat vuodelta 1994. Toinen hieno tulkinta Filosofista on Ernest Ansermetin esitys yhdessä OSR:n (L’Orchestre de la Suisse Romande) kanssa vuodelta 1966 (Decca).
Muita levytyksiä ovat tehneet mm. Philharmonia Hungarica, Antal Doráti (Decca, 1971); Itävaltalais-unkarilainen Haydn-orkesteri, Adam Fischer (Nimbus, myöh. Brilliant Classics, 1989); Concertgebouw-kamariorkesteri, Marco Boni (PentaTone, 2002); ECO, Raymond Leppard (Philips, 1968); ASMF, Neville Marriner (Philips, 1976).
Haydnin sinfonioita levyllä
Viime vuosikymmenten suuret periodi- ja tyylikeskustelut ovat johtaneet siihen, että Haydnia esitetään nykyään melko eri tavoin kuin vielä 1960- ja 1970-luvulla. Periodisoitinten ystäville on omat levytyksensä, mutta myös ”tavallisilla” soittimilla Haydnia esitetään nykyään tavalla, jota usein kutsutaan tyylinmukaiseksi.
Periodisoittimilla Haydnin sinfonioita ovat levyttäneet mm. Nikolaus Harnoncourt (Concentus Musicus Wien, Teldec-Warner), Christopher Hogwood (Academy of Ancient Music, L’Oiseau Lyre) ja Roy Goodman (The Hanover Band, Hyperion). Kaksi viimeksimainittua ovat kokonaislevytyksiä. Erityisesti Hogwoodilla on hieno tuntuma Haydnin musiikkiin ja esitykset ovat esimerkillisiä.
Moderneilla soittimilla soitettuja kokonaislevytyksiä on kaksi. Ensimmäinen oli Antal Dorátin Philharmonia Hungarican kanssa Deccalle tehty sarja 1960-70-luvulla. Levyjä on ollut eri aikoina saatavilla yksittäislevyinä ja eri kokoisina kansioina.
Uudemman kokonaislevytyksen teki Adam Fischer Wienin ja Budapestin orkestereiden muusikoista kokoamansa Itävaltalais-unkarilaisen Haydn-orkesterin kanssa. 1987-2001 toteutetun hankkeen alkuperäinen julkaisija Nimbus lopetti toimintansa ja levyt on julkaissut uudelleen Brilliant Classics. Saatavilla on ainakin kaikki sinfoniat sisältävä iso laatikko (33 cd) sekä pienempi, jossa on 31 nimisinfoniaa (11 cd).
Kokonaislevytykset ovat aina pakosta epätasaisia, mutta kumpikin edustaa omaa aikaansa hyvin. Fischerin levytyksessä huomio kiinnittyy elävästi muotoiltuihin pieniin nyansseihin, joita ei ole merkitty parituuriin, mutta jotka wieniläisillä ja budapestilaisilla soittajilla on verissä.
Harnoncourt on levyttänyt joukon sinfonioita myös moderneja soittimia käyttävän Concertgebouw-orkesterin kanssa. Harnoncourtin kursseilla orkesterinsa kanssa käynyt Thomas Fey yhdessä Heidelbergin Sinfonikkojen kanssa levyttää parhaillaan kaikkia Haydnin sinfonioita saksalaiselle Hänssler-levymerkille. Vaskipuhaltimet ja rummut ovat periodisoittimia, muut soittimet moderneja. Levyjä on valmiina kymmenkunta. Harnoncourtin vaikutuksen kuulee.
Naxos-yhtiö tuottaa parhaillaan kokonaislevytystä, jolla soittaa useampi orkesteri, mm. Jyväskylä Sinfonia Patrick Gallois’n johdolla.
Vanhoista maestroista Haydnin sinfonioita ovat johtaneet mm. Ferenc Fricsay (DG): 44 e, 95 c, 98 B – melkoista paatosta; Wilhelm Furtwängler (DG): 88 G – romanttista tyyliä; Otto Klemperer (EMI 3 cd): 88 G, 92 G, 95 c, 98 B, 100 G, 101 D, 102 B, 104 D – epätasainen, mutta esimerkiksi 88 ja 104 omassa lajissaan loistavia; Kurt Sanderling (RCA, 2 cd): pariisilaiset – hieno; Carl Schuricht (Hänssler): 95 c, 100 G – mielenkiintoisia dokumentteja 1950-luvulta; George Szell (CBS-Sony): mm. 97 C, 98 B, 99 Es – loistava.
Tiettävästi ainoa suomalaisen kapellimestarin Haydnin sinfonialevytys, Ondinen 1993 julkaisemat Paavo Berglundin johtaman Suomalaisen Kamariorkesterin esittämät sinfoniat 92 G ja 99 Es, on erittäin suositeltava.