Benjamin Britten – a Pianist And Conductor

The composer Benjamin Britten (1913-76) was an excellent pianist and conductor who did not only perform his own compositions. Especially in England he was a popular musician. Three concert recordings of Mozart from Aldeburgh (BBC Music 8005-2) is an impressive document of Britten's musicianship in his own festival, writes Antti Metsänkylä. At the bottom is a selected discography of the recordings in which Britten performed music other than his own.

In Finnish.

Säveltäjä Benjamin Britten (1913-76) oli erinomainen pianisti ja kapellimestari, joka esitti paljon muutakin kuin omia sävellyksiään. Erityisesti kotimaassaan Englannissa hän oli suosittu esiintyjä.

Säveltäjä Brittenistä on kirjoitettu paljon. Sen sijaan arviot hänen konsertoivasta toiminnastaan ovat harvinaisia ja kattava diskografia tiettävästi puuttuu.

Viisivuotiaana säveltämisen aloittanut hammaslääkärin poika meni 13-vuotiaana opiskelemaan sävellystä Frank Bridgen johdolla. Bridge vaikutti suuresti Brittenin varhaiseen musiikilliseen kehitykseen paitsi säveltäjänä myös esiintyvänä taiteilijana. Britten istui usein Bridgen johtamissa konserteissa partituuri sylissä. Hän kävi muutenkin paljon konserteissa ja esitti usein kriittisiä mielipiteitä kuulemistaan tulkinnoista. Säveltämisen ohessa Britten opiskeli pianonsoittoa muun muassa Kuninkaallisessa Musiikkikorkeakoulussa. Lisäksi hän opetteli jo varhain soittamaan viulua ja alttoviulusta tuli hänelle rakas soitin.

On säveltäjiä, jotka johtavat mielellään omia sävellyksiään ilman että ovat varsinaisia kapellimestareita – enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä. Britten ei ollut tällainen säveltäjä, hän oli aito muusikko. Kapellimestarina hän johti niin oopperaa, suuria kirkkoteoksia kuin sinfonioitakin ja myös säesti mielellään soitinsolisteja. Pianistina hän esiintyi ennen kaikkea kamarimuusikkona ja lied-pianistina. Jälkimmäisestä hyvänä esimerkkinä ovat hänen ja elämänkumppaninsa tenori Peter Pearsin lukemattomat yhteisesiintymiset, joista on saatavilla valitettavan harvoja tallenteita.

Musisoiminen oli Brittenille luontaista. Hän vakuutti kanssaesiintyjänsä syvällä ja selkeällä musiikillisella näkemyksellään, olipa kysymys hänen omasta musiikistaan tai vaikkapa Mozartista tai Schubertista. Lähteistä löytyy muusikkokollegojen ylistäviä lausuntoja niin hänen soitostaan kuin johtamisestaan. Kaikki näyttävät olevan yksimielisiä, että musisoiminen Brittenin kanssa oli harvinaisen miellyttävää.

Britteniä vaivasi voimakas ramppikuume. Ennen esitystä hän oli usein varma, että kaikki menee pieleen. Niin ei koskaan käynyt, mutta se ei poistanut ongelmaa. Konsertteja edeltävät päivät olivat hänen läheisilleen kärsimystä. Tätä on vaikea uskoa, kun kuuntelee Brittenin tasapainoisia esityksiä studioista ja konserttilavoilta.

Omat musiikkijuhlat

Yhdysvalloissa 1939-43 oleskellut Britten perusti Englantiin palattuaan Aldeburghin musiikkijuhlat 1948 yhdessä Peter Pearsin ja libretisti Eric Crozierin kanssa. Ne perustettiin erityisesti Brittenin omien oopperoiden esityksiä varten, mutta laajenivat nopeasti käsittämään myös menneiden vuosisatojen säveltäjien musiikkia. Esiintyjien ydinjoukon muodostivat Brittenin ja Pearsin ohella lukuisat heidän ystäväpiiriinsä kuuluneet huipputaiteilijat, kuten laulajat Dietrich Fischer-Dieskau, Galina Vishnevskaja, Janet Baker ja Elly Ameling, sellisti Mstislav Rostropovitsh ja pianisti Svjatoslav Richter. Orkesteriksi koottiin alkuvuosina tuttujen muusikoiden muodostama Aldeburghin Festivaaliorkesteri. Myöhemmin sen korvasi ECO, Englantilainen Kamariorkesteri.

BBC tallensi paljon Aldeburghin konserttiesityksiä. Levyllä niitä julkaisi Decca, myöhemmin BBC itsekin. Decca kiinnitti Brittenin taiteilijakuntaansa, ja äänityksiä tehtiin myös studiossa. Suuri osa vinyylilevyillä ilmestyneistä taltioinneista on myöhemmin julkaistu CD:llä. Myös joitakin ennen julkaisemattomia taltiointeja on ilmestynyt viime vuosina. Brittenin repertoaari oli luonnollisesti suppeampi kuin päätoimisesti esiintyvien muusikoiden, mutta paljon levyillä julkaistua ohjelmistoa laajempi.

Kolme konserttiäänitystä Mozartin musiikkia Aldeburghista sisältävä CD-levy (BBC Music 8005-2) on vaikuttava dokumentti Brittenin muusikonpanoksesta omalla festivaalillaan. Hollantilainen sopraano Elly Ameling laulaa motetin Exsultate, jubilate kauniilla pyöreällä äänellään eläytyneesti Brittenin johtaman ECO:n käydessä solistin kanssa vivahteikasta dialogia. Britten on itse pianistina tunnetun g-mollipianokvarteton esityksessä, jonka jousisoittajat ovat ECO:n jäseniä. Pianisti on selvästi yhtyeen sielu ja Mozartille ominainen tuskan ja hymyn vuorottelu avautuu kuin vain harvoin. B-duuripianokonserton KV 595 solistina soittaa Richter, joka tekee konserton alussa virheen: ensimmäisen fraasin asemesta hän soittaa toisen fraasin kahdesti. Richter kommentoi esityksestä tehtyä ääninauhaa musiikillisessa päiväkirjassaan: ”Hermostuin kauheasti. Mutta muuten esitys on kiinnostava. Britten johtaa suurenmoisesti.” Virheestä huolimatta äänitteen julkaiseminen on ollut hyvä idea, sillä kaikesta kuulee, että Britten ja Richter ymmärtävät toisiaan erinomaisesti.

Mozartin A-duuripianokonserton KV 414 taltiointi (Decca 458 869-2) on tiettävästi ainoa, jolla Britten esiintyy orkesterin solistina. Esitys on herkullinen, joskaan ei erityisen viimeistelty. Tässä pistellään menemään ripeissä tempoissa, soittamisen ilo on korvin kuultavaa, eivätkä pienet kauneusvirheet häiritse harvinaisen luontevaa tunnelmaa - päinvastoin. Levyllä on myös Haydnin Jäähyväis- ja Koulumestarisinfoniat – muita Brittenin Haydn-tulkintoja ei liene julkaistu. AFO on tilapäiskokoonpano, ja se kuuluu mutta sopii esitysten välittömään henkeen.

Mozartin orkesterimusiikkia Britten johtaa suurella rakkaudella kolmella levyllä (Decca 444 323-2, 2 cd & Decca 466 820-2). Mukana ovat neljän viimeisen sinfonian lisäksi varhaisemmat sinfoniat g-molli KV 183 ja A-duuri KV 201 sekä Serenata notturna. Nämä luontevasti hengittävät esitykset saivat aikoinaan kriitikoilta ihastuneen vastaanoton. ECO soittaa upeasti ja Pearsin laulamat kaksi harvinaista konserttiaariaa ovat mainio lisä sinfoniakylvylle.

Mozartin ohella Schubert oli Brittenille läheinen säveltäjä. Svjatoslav Richter piti ex tempore Schubert-konsertin käydessään Aldeburghissa ensimmäisen kerran 1964. Sen päätteeksi herrat istuivat yhdessä pianon ääreen ja soittivat As-duurimuunnelmat. Yleisö oli riemuissaan ja pianistit itsekin tyytyväisiä. Yhdessä soittamisesta tuli heille sen jälkeen lähes jokavuotinen tapa. Talven aikana sovittiin seuraavan kesän sävellykset, kumpikin valmistautui tahollaan ja ennen konserttia harjoiteltiin yhdessä pari kertaa. Britten kuvasi Richteriä ”kaikkien aikojen parhaaksi pianistiksi”, ja heidän Schubert-esityksensä (Decca BBC 466 822-2), muunnelmien ohella f-mollifantasia ja Grand Duo C-duuri, ovat nelikätistä pianomusiikkia parhaimmillaan. Kumpikin pianisti on herkkä Schubertin musiikin sävyille ja musisoinnista loistaa näihin sävellyksiin kuuluva yhteissoiton ilo.

Shostakovitsh esitteli Rostropovitshin Brittenille Lontoossa keväällä 1960 ensimmäisen sellokonserttonsa Britannian ensiesityksen jälkeen. Siitä alkoi Brittenin ja Rostropovitshin elinikäinen ystävyys, ja Britten sävelsi useita teoksia ystäväänsä varten. Schubertin Arpeggionea kuunnellessa (Decca 475 8239, julk. 2007; Decca 460 974-2; Arpeggione myös kokoomakansiossa Decca 452 393-2) ei ole epäilystä, että varsinainen schubertiaani näistä kahdesta on Britten. Brittenin pianon soinnin herkät vivahteet ovat koskettavia. Levy sisältää myös Debussyn sellosonaatin ja Schumannin viisi kappaletta.

Tenoriääneen Winterreisessa tottumattomaan kuulijaan Pearsin laulu Deccan levyllä 466 382-2 ei ehkä tee suurta vaikutusta, mutta Brittenin piano-osuuden laaja ja vivahteikas ilmaisuasteikko tempaa mukaansa ja saa seuraamaan esitystä herkeämättä.

Muita suosikkisäveltäjiä

Mozartin ja Schubertin lisäksi Britten arvosti useita vanhoja mestareita. Barokin säveltäjistä hänelle oli Bachin ohella tärkeä Henry Purcell, jonka teemaan pohjautuu hänen tunnettu muunnelmateoksensa Young Person’s Guide to the Orchestra. Hieno näyte Brittenin Bach-osaamisesta on äänite Johannes-passiosta (Decca 443 859-2, 2 cd), missä Pears loistaa evankelistana (kuten kymmenen vuotta aiemmin EMI:lle tehdyssä Klempererin johtamassa Matteus-pasiossa). Pearsin ilmaisu yltää dramaattisesta julistuksesta syvään tuskaan. Koko solistikaarti on huippuluokkaa, poikakuoron muuntautumiskyky huikea ja ECO soitinsolisteineen priimakunnossa. Levyn varsinainen tähti on kuitenkin Britten, joka valaa suurteoksen arkkitehtonisilta mittasuhteiltaan tasapainoiseksi kokonaisuudeksi, jossa koraalit tuovat lohtua tragedian keskelle.

Bachin Brandenburgilaiskonserttojen (Decca 443 847-2, 2 cd) esityksissä solistisuus ja orkestraalisuus kommunikoivat ideaalilla tavalla. Brittenin tulkinta on niin elävää ja puhuttelevaa Bachia kuin voi kuvitella – kaukana romanttisesta paisuttelusta. Toisaalta periodisoitinten renessanssin vaikutukset ”moderneja” soittimia käyttävien orkestereiden Bach-esityksiin eivät vielä kuulu näissä esityksissä. Levytystä voi suositella lämpimästi kaikille muille paitsi puristisimmille periodisoittimien ystäville.

Mainittujen säveltäjien lisäksi Britten esitti ja levytti ainakin Janácekin, Bridgen ja Shostakovitshin musiikkia. Oman aikansa säveltäjistä hänelle oli läheisin ja rakkain juuri Shostakovitsh. Britten lienee ainoa Neuvostoliiton ulkopuolella asunut ihminen, jonka Shostakovitsh laski ystäviensä joukkoon.

Britten recordings – other than his own compositions

Oheinen diskografia ei ole täydellinen, mutta auttaa kiinnostuneita etsiytymään Brittenin levytysten pariin. Valokeilassa on nimenomaan saatavilla olevat esitykset vanhojen mestareiden sävellyksistä. Tiedot on ilmoitettu sillä tarkkuudella kuin ne ovat löydettävissä Deccan internetissä olevassa luettelossa tai levykansissa. Levyjä joita ei löydy Deccan luettelosta, voi silti edelleen olla myynnissä. Alla mainittujen levyjen lisäksi  Brittenin esityksiä sisältyy useille kokoomalevyille.

Decca 468 55612 (2 cd)
Purcell, The Fairy Queen
Solisteja (mm. Pears), Ambrosian-kuoro, ECO, joht. Britten
Äänitys: Uusin julkaisu 2001, sisältyy luetteloon 2008
(Kaksois-cd sisältää myös: Purcell, Dido and Aeneas, joht. Steuart Bedford)

Decca 443 859-2 (2 cd) *
Bach, Johannes-passio
Pears + Gwynne Howell, John Shirley-Quirk, Robert Tear, Heather Harper, Alfrreda Hodgson, Wandsworthin poikakuoro, ECO, joht. Britten
Äänitys: 1971 Uusin julkaisu 1995, sisältyy luetteloon 2008

Decca 466 819-2
Bach, Kantaatit BWV 102 & 151
Baker, Pears, Fischer-Dieskau
ECO, joht. Britten

Decca 443 847-2 (2 cd) *
Bach, Brandenburgilaiset konsertot 1-6
ECO, joht Britten
Äänitykset: 1968, uusin julkaisu 1995, sisältyy luetteloon 2008 (Kaksois-cd sisältää myös Bachin konserttoja, joht. Neville Marriner)

Decca 458 869-2 *
Mozart, Pianokonsertto A-duuri KV 414
Haydn, Sinfoniat 45 fis-molli & 55 Es-duuri
AFO, joht. ja pianosolisti Britten
Äänitykset: 1956, uusin julkaisu 2000

BBC Music BBCB 8005-2 *
Mozart, Exsultate, jubilate KV 165
Elly Ameling, sopraano & ECO, joht. Britten
Mozart, Pianokvartetto g-molli KV 478
Britten, piano & Kenneth Sillito, viulu & Cecil Aronowitz, alttoviulu & Kenneth Heath, sello
Mozart, Pianokonsertto B-duuri KV 595
Svjatoslav Richter, piano & ECO, joht. Britten
Äänitykset, 1965, 1969, julkaistu 1999

Decca 468 491-2 (2 cd)
Mozart, Pianokonsertot d-molli KV 466 & B-duuri KV 595
Clifford Curzon, piano & ECO, joht. Britten
Äänitykset: 1970, uusin julkaisu 2001, sisältyy luetteloon 2008 (Kaksois-cd sisältää myös kolme muuta Mozartin pianokonserttoa)

Decca 444 323-2 (2 cd) *
Mozart, Sinfoniat 25 g-molli KV 183 & 29 A-duuri KV 201 & 38 D-duuri KV 504 &
40 g-molli KV 550 & Serenata notturna D-duuri KV 239
ECO, joht. Britten
Äänitykset: 1968, 1970, 1971, uusin julkaisu 1995

Decca 466 820-2  *
Mozart, Sinfoniat 39 Es-duuri KV 543 & 41 C-duuri KV 551
Konserttiaariat Si mostra la sorte KV 209 & Per pietà, non ricercate KV 420
Pears, ECO, joht. Britten
Äänitykset: 1966, uusin julkaisu 2000

Decca 466 821-2
Mozart & Schubert & Debussy
Svjatoslav Richter & Britten, piano

Decca 466 382-2 *
Schubert, Winterreise
Pears, tenori & Britten, piano
Äänitys: 1963, uusin julkaisu 2000, sisältyy luetteloon 2008

Decca 460 974-2 ja 475 8239 *
Schubert, Arpeggione-sonaatti a-molli D. 821
Schumann, 5 kappaletta kansansävelmän tapaan op. 102
Debussy, Sellosonaatti d-molli
Mstislav Rostropovitsh, sello & Britten, piano
Äänitykset: 1968, 1961, 460 974-2 julkaistu 1999, 475 8239 julkaistu 2007, sisältyy luetteloon 2008
Arpeggione julkaistu myös 1996 kokoomalevyllä 452 393-2, sisältyy luetteloon 2008

Decca BBC 466 822-2 *
Schubert, Fantasia f-molli D. 940 & Muunnelmat As-duuri D. 813 &
Grand Duo C-duuri D. 812
Svjatoslav Richter & Britten, piano nelikätisesti
Äänitykset: 1964, 1965, uusin julkaisu 2000, sisältyy luetteloon 2008

Decca 466 823-2
Bridge & Janácek & Shostakovitsh
Vishnevskaja, sopraano & Rostropovitsh, sello & Britten, piano

AFO – Aldeburghin Festivaaliorkesteri
ECO – Englantilainen Kamariorkesteri