Three Entry-Level Systems

To what extent the sound of a system is a function of one component in the system, to what extent it depends on their synergy? This is a delicious question to many audiophiles. We put together three systems, one for 1000 €, the other for 2000€ and the third for 3000€, and tried to figure out what was the dominating factor in the sound. The source was Apple MacBook (2.0GHz / 2.2GHz Intel Core 2 Duo) / iTunes. Rest of the gear in each system is listed below. One of the results of this effort was that even though the cheapest system surprised with a positive sound and no doubt possessed many sonic virtues, somehow the quality of the performance always took a step forward when moving from a less expensive system to more costly one.

Missä määrin äänellinen lopputulos on laitteiston yhden osan ansiota, missä määrin osien yhteisvaikutusta? Mikä herkullinen kiistelyn aihe hifi-harrastajille monessakin mielessä!

Yhden laitteen kokeilut ovat mielenkiintoisia kaikille, joiden tiedonhalu ylittää useamman laitteen (pika)testit, joissa keskitytään hyvin kapeaan vertailuun. Se vain on niin, että äänentoiston harrastus on niin paljon muutakin kuin ostopäätöksiä ja niitä tukevan kustannus-hyötytiedon hakemista.

Toisaalta laitteita on kiinnostavaa tarkastella myös osana laitekokonaisuutta. Siksi tällä kertaa kokosimme  kokonaisia järjestelmiä, yhden noin tonnilla, toisen kahdella ja kolmannen kolmella (piuhat eivät sisälly hintaan). Valintaan ei sisälly mitään mystiikkaa. Emme esimerkiksi väitä, että nämä laitteistot edustavat hintaluokkansa ehdotonta kärkeä. Meillä oli kuitenkin kokemukseen perustuvia hyviä syitä uskoa, että valitut  laitteet voisivat toimia hyvin yhdessä.

Äänilähteeksi valitsimme Apple MacBookin (2.0GHz / 2.2GHz Intel Core 2 Duo), jonne tallennimme kuunteluissa iTuneksella soitettua musiikkia. Tämä ei ole kannanotto rippauksen puolesta tai vastaan. Emme ota kantaa, kovalevyn paremmuuden tai huonommuuden puolesta CD-soittimeen verrattuna. Läppäriä kuitenkin kaikesta päätellen yhä enenevässä määrin käytetään musiikkivarastona. Esimerkiksi putkilaitegurut Euroopan Triodifestivaaleilla eivät epäröi asettaa läppäriä esoteeristen laitteistojensa alkupääksi.

Niin pitkälle emme menneet, että olisimme luottaneet läppärin DA-muuntimiin äänen tason luojana, vaikka MacBookin DAC-osasto ei tiettävästi ole huonoimmasta päästä. Niinpä valitsimme jokaiseen systeemiin ulkoisen DACin sillä idealla, että tulevaisuudessa digitaalisen hifi-systeemin alkupää saattaa hyvinkin alkaa korkeatasoisesta DACista. Yksi osoitus tästä on, että ulkoisten D/A-muuntimien tarjonta on selvästi kasvanut viime vuosina.

Raatimme vaikutemia lukiessa kannattaa pitää mielessä, että kuuntelutilat olivat kaikki erilaisia; niiden vaikutuksen suodattamisessa pois lopputuloksesta pitää luottaa vain raadin ammattitaitoon.

1000 €: Trends 10.1 (170 €), Trends DAC (150 €), WD-speakers TL (700 €).

Osoittautui, että Trends UD-10 USB DAC ei yksin jaksanut tuottaa riittävää signaalia Trends 10.1-vahvistimelle (kuulokeliitännästä stereoadapterilla), jotta WaveDynamics TL –kaiuttimista olisi saatu riittävä äänenpaine. Siksi käytimme DACkia sen varsinaisessa tehtävässä äänilähteenä ulkoiselle DA-muuntimelle (eristää äänipiirit tyypillisen PC:n tai MAC:in hakkureiden, tuulettimien ynnä muista sähköisistä häiriöistä). Ulkoinen DAC oli sveitsiläinen JOB, - Goldmund edullisemmassa kuoressa. Tällä tavalla systeemi potki pieneen huoneeseen oikein hyvin ääntä.

Tämän laitteiston ääni osoittautui sangen myönteiseksi yllätykseksi. Äänessä oli monia laajakaistakaiuttimien pistelähdemäisen äänen hyviä puolia kuten äänen yhtenäisyys, vaikutelma oikeasta vaiheisuudesta. Lisäksi ääni on rento, elävä, nopea. Tämän laitteiston hyvepuolelle  kuuluu kuuntelun miellyttävyys, Yes-mäisyys.

Toisaalta myös laajakaistan hieman pyöreä toisto ylimmän kahden oktaavin alueella oli kuultavissa (riippuu kuuntelukulmasta, sillä nämä kaiuttimet ovat tavanomaista suuntaavampia). Kyse ei ole siitä, etteikö toisto kipuaisi kuuloalueen ylärajoille, kyse on siitä, että Tangbandin kartion diskantti ei kuulosta hifi-kalotilta: ääni ei ole samalla tavalla kirkas, helsievä, läpikuultavakaan. Fonin, viulun jne. ääni ei ole terävimmistä terävin, eikä ääni ylipäätään huippu analyyttinen. Kokonaan toinen ja laajempi kysymys on, missä määrin musiikki kaipaa hifi-diskanttia ja analyyttistä pilkkomista? Käsityksemme mukaan kasvava joukko on sitä mieltä, että ei. Oli miten oli, keskialueen toisto 6-8 kHz asti on saatu notch-filtterillä kohtalaisen tasaiseksi, eikä ääni ole häiritsevän vaimea ja tumpelo.

WD-kaiuttimet ovat suunniteltu sijoitettavaksi lähelle takaseinää bassotoiston vahvistamiseksi ja soinnin saamiseksi täyteläisemmäksi. Näin tapahtuikin. Ilman takaseinän apua bassotoisto ja samalla koko esitys jää hieman ohueksi. Kannattaa kuitenkin olla huolellinen tässä sijoittamisessa, sillä se voi myös hämärtää keskialueen toistoa sekä  sotkea äänikuvaa.

WD:n transmissiolinja vie lähes 70 % budjetista, mutta valinta oli mielestämme perusteltu, koska verrattuna lähes puolta halvempaan Halfspace-kaiuttimeen, joka toimii semi-BR-periaatteella, TL tarjosi napakampaa ja muutenkin tasokkaampaa bassoa, vaikka bassojen määrässä tai ekstensiossa ei muutosta. Toisto vaikutti myös muissa suhteissa edullisemmalta: puhtaampi, transienttitoisto nopeampaa ja vastaanotettavampi.

Järjestelmä ei tuota suurinta mahdollista dynamiikkaa, ts. suurta dynamiikkaa sisältävällä musiikilla ääni saattaa kuulostaa hieman löysältä. Joten laitteisto on ehkä otollisin pienempää musiikkia kuunteleville; kevyt ränttätänttäkin menee, sillä sellaisen toistossa dynamiikantoistokykyä ei tarvita lähes lainkaan. Klassista musiikkiakin voi vallan hyvin kuunnella, jos luopuu täydellisen dynaamisen realismin vaatimuksesta. Jos kuuntelutottumuksiin kuuluu kuunnella musiikkia kovilla äänenpaineilla, tämä järjestelmä ei ole oikea valinta.

Trends/WD Speakers tarjosi varsin jännän kokonaisuuden, jossa on paljon järkeä niin teknis-taloudellisesti kuin äänellisestikin. Näinkin edullisesti saa epätavanomaista ääntä hyvässä merkityksessä. Ostopäätös vaatinee kuitenkin ennakkoluulottomuutta siksi erilaiselta tämä systeemi kuulostaa verrattuna esimerkiksi kodinkoneliikkeissä tarjolla oleviin. Emme suosittele mitään osaa välittömästi parannettavaksi, mutta pitää muistaa, että laitteisto vaatii erillisen DA-muuntimen.

2000€: Benchmark DAC-1 USB (1290 €), Cambridge Audio Azur 640A ( €), Usher S-520 ( €).

Tämänkin yhdistelmän toiston taso ylittää marketti-hifin selvin puoltoäänin. Ääni on kuitenkin perinteisempi hifi-ääni kuin edellä esitellyn laajakaistakaiuttimeen perustuvan systeemin, monessakin suhteessa.

Ensinnäkin tämä järjestelmä, vaikka perää pitää tilavuudeltaan varsin pienikokoiset Usherin jalustakaiuttimet, kykenee toistamaan musiikin dynamiikkaa laajemmmin tai ainakin luomaan vaikutelman, että tekee niin. Toisaalta myös diskantti kuulostaa totutulta hifi-diskantilta. Keskialueelta kuuloalueen huipulle ääni on selkeä ja kirkas. Musiikin sisältämät sihahdukset ja muut korkeataajuiset hälyäänet erottuvat selvästi, vaikka ei ehkä parhaimmille diskanteille tyypillisen silkkisesti.

Kaiken kaikkiaan ääni on subjektiiviselta vasteeltaan melko tasaisen, neutraalinoloinen, eikä ääntä ainakaan liikaa vaivaa monille pikkukaiuttimille usein tyypillinen keinotekoinen yläbassokorostus. Bassotoisto oli iskevää, mutta sanoisimme, että osittain sen ansiosta, että bassotoisto ei laske kovin alas. Keskialueella laitteisto sai kiitosta avoimesta, nopeasta ja hifi-kaiuttimeksi ei-introvertista esityksestä.

Kuten osasimme odottaa, oli ääni tavallista irtonaisempi ja avarampi. Äänikuva ei sivusuuntaan kuitenkaan ollut poikkeuksellisen tarkka ja erotteleva. puutteellinen keskikuva Sivusuuntainen häilyvyys saattoi johtua tilastakin. Toisaalta ääni ei paennut syvälle kaiuttimien taakse kuten tapahtuu joidenkin vastaavien pikkumonitorien kanssa. Hyvä vai huono? – riippuu vastaajasta.

Yhdistelmän selvästi merkittävin äänellinen puute oli tietty keinotekoinen äänen kovuus ja metallisuus, ja siihen liittyvä harmaa, hieman yksitotinen äänensävy. Tämä ominaisuus, ehkä johtuen liikaenergiasta, osui keskialueelle ja kuului esimerkiksi vokaalimusiikilla laulajien äänissä. Se kuului myös sävyjen puuttumisena.

Emme saaneet selville, mistä tämä ominaisuus johtui. Usherin S-520 mini-monitorit vaikuttavat varsin päteviltä toistimilta, eikä Benchmarkin DA-muuntimessakaan pitäisi olla vikaa. Päinvastoin Benchmark DAC tarjoaa USB-liitännän kautta monia teknisiä hienouksia, joiden voi olettaa nostavan äänen keskiarvoa.

Vaikka Bechmark USB DAC syö puolet budjetista, emme vaihtaisi sitä edullisempaan D/A-muuntimeen. Sen sijaan käyttäisimme Benchmark DAC USBia laitteiston esivahvistimena, kun se siihenkin tarkoitukseen soveltuu, ja vaihtaisimme Cambridgen integroidun päätevahvistimeen, joita löytyy niin Cambridgelta itseltään kuin monilta muiltakin valmistajilta. Ja tuohon 500 euron hintaan saattaisi nykyään riittävän laadukkaan, 2 x 30 W PP-putkipäätteen, joka voisi täydentää tätä järjestelmää hyvin sekä lieventää sen puutteita.

3000€: Lehmann Linear USB/DAC (990€), Melody SP3 (   €), Amphion Ion L (990€).

Tämä laitteisto on sanoisimme jo toista maata kuin edullisemmat laitteistot. Kuulostaisi siltä, että noin 3000 euroa on se raja, jossa jo päästään highend-äänenlaadun maistijaisiin.

Kyse ei ole vain siitä, että kokonaissointi on uskottavampi vahvemman bassotoiston ansiosta. Esimerkiksi jossakin mielessä vasta tällä laitteistolla päästään kuuntelemaan pianoäänitteitä ja pianon alarekisteriä edes sinne päin. Aivan alas ei tämäkään systeemi (Ion L) tietysti laske, mutta melko hyvin kuitenkin, - ja Melodyn-putkipääte saattaa vielä parantaa tilannetta. Laitteistosta lähtee yllättävän iso ääni ottaen huomioon koon.

Diskanttitoisto on heleämpää ja kehittyneempää kuin 2k€:n systeemissä ja ääni osin tämän ansiosta avoimempi, sävykkäämpi ja yleensäkin luontevampi. Tämä systeemi on harvinaisen rento kuunneltava, laadukas.

Myös tilatuntu on voimakkaampi. Ääni hengittää tavalla, jota aiemmat laitteistot eivät tehneet. Kuoromusiikki on uskottavampaa. Myös erottelu sivu- ja mahdollisesti syvyyssuuntaan on tarkempaa, mutta kuten sanottu, voi johtua kuuntelutilan ominaisuuksista.

Dynamiikantoisto on myös hyvää tasoa; vieläkään ei päästä täyteen realismiin, mutta selvästi seuraavalle tasolle kuitenkin.

Hyvä salliva sointi. Antoi hyvin vähän huomautettavaa. Kuulosti siltä, että näissä laitteissa oli paljon toista tukevaa synergiaa. Kaikki sen osat, Amphion Ion L, Melody SP3 ja Lehmann Linear USB DAC edustavat oman alansa huippua.