Shek D2 DA-converter

This review was published originally in the Inner paper magazine, and is made now available for international audience. It tells how the inexpensive SHEK D2 DA-converter sounds against the Audio Note 1.1x and 47 Lab Shigaraki. No more, no less.

The three DACs are all 16bit non oversampling designs. But where the Audio Note and 47 Lab DACs cost four five figure sum of money, the Shek is available for less than 300 euros.

Sigtone is a Hong Kong based micro firm that makes two DACs and one headphone DAC-amp. All come in tiny stylish boxes. The input circuitry of the D2 is Sanyo CS8412 and the DAC chip Philips TDA 1545A - not as famous chip as the legendary TDA 1541. The DAC utilizes quality capacitors and resistors such as Philips 036-series, Sanyo OS-CON and Siemensin NOS. The power supply is external. No power on/off switch.

The D2 comes with a circuitry board and no cabling, even the digital input connectors are directly coupled to the board. The output stage is not buffered, which is why the output voltage is only 0,6V.

The Sound

Hooked to a Micromega transport, the Shek D2 DAC did good work with music, and at least in some areas of sound quality, was quite close to the level of the two contesters. It produced quite natural tone colors, showed no harshness at all and the soundstaging was largely correct. Music came out well albeit with somewhat light shades. The tube based Audio Note 1,1x appeared to sound slightly more mellow and open with more effective bass reproduction. In some repect, however, the Shek D2 sounded more tuby than the 1,1x, which in turn had more presence and suurpiirteisemmin than the minimalistic sounding 47 Lab Shigaraki.

In terms of rhythmic drive and dynamic contrasts, the Shigaraki was on top. The D2 wasn't bad here either but could have been a tad more explosive. Where the Shek D2 was at its best was small scale intimate acoustic music, especially amongst vocals and saxophones. Here too, a bit of more edge could have been beneficial.

Finally I compared the three non oversampling DACs with my reference Sugden MasterClass cd-player. It brought more authority over the bass, and in this regard only the Shigaraki could come close. But as impressive as the Sugden was, especially with massive music, it sounded more like an audio device rather than music when compared to the Micromega & DAC combos. I'd say that the D2 is not for hard rock and it suits to a system where it can help to lessen the possible listening fatigue. It may not be the best revelator in the highest frequencies nor the toughest in the bass but it does sound transparent, and it's able to highlight details of the music.

In Finnish

Siinä missä valtavirtainen digitaalitekniikka tähyää kohti suurempia bittisyvyyksiä ja huimempia näytteenottotaajuuksia, nostaa päätään myös päinvastaiseen suuntaan kulkeva trendi. Sen ideologian mukaan optimi musiikintoisto on saavutettavissa CD-teknologian aamunkoitteen metodein. Siis vintage-luokan muunninpalikoin, kuudellatoista bitillä ja mieluummin vielä täysin ilman ylinäytteistystä. N(on) O(ver) S(ampling) -periaatteella toimivia da-muuntimia ja soittimia on saatavilla muutamilta laitevalmistajalta, joista tunnetuimmat ja arvostetuimmat lienevät japanilainen 47 Lab ja brittiläinen Audio Note. Näistä vain jälkimmäistä tuodaan Suomeen.

Edellä mainittujen valmistajien tuotteiden myönteisen vastaanoton innoittamina jotkut Kaukoidän pienpajatkin ovat haistaneet kapean mutta syvän NOS-markkinaraon. Ne tarjoavat vaihtoehtoja merkkituotteille varsin kilpailukykyiseen hintaan, kauppaamalla muuntimiaan suoramyyntimenetelmällä internetin markkinapalstojen kautta. Edullisimmat tarjoukset ovat liikkuneet 170 euron paikkeilla, kun esimerkiksi Audio Noten ja 47 Labin malliston hintahaitari alkaa noin 1500 eurosta ja jatkuu hamaan viisinumeroisuuteen asti.

Kiusaus katsoa, tai paremminkin kuunnella, miten halpis-DAC pärjää jo aiemmin hyväksi havaitussa seurassa kävi niin suureksi, että tilaus oli pakko laittaa vetämään. Sekä Audio Noten DAC 1.1x että 47 Lab Shigaraki DAC, valmistajiensa edullisimmat mallit, olivat valmiina näyttämään Shek D2:lle kaapin paikan.

Koetellut komponentit

Pientä, yhden miehen Sigtone -yritystä Hong Kongissa pyörittävä Derek Shek valmistaa kahta eri da-muunninta ja yhtä USB-liitännäistä muunnin/ kuulokevahvistinta. Yhteistä näille kaikille on pieni koko, siisti design ja edullinen hinta.

Valkoiseen pleksikoteloon rakennettu ja Sanyon CS8412 -vastaanotinpiiriin/Philipsin TDA 1545A -muunninpalikkaan perustuva Shek D2 sisältää huokeasta hinnastaan (236 €) huolimatta koko joukon laadukkaita komponentteja. Itse muunninlutikkaa ei insinööripiireissä kovin korkealle noteerata, mikä saattaa johtua siitä, että sitä on käytetty enimmäkseen valmistajan halpiskoneiden sisuksissa. Harrastajien keskuudessa arvostus on astetta suurempi, vaikka ei samaa luokkaa kuin esimerkiksi lähes legendaariseen kulttimaineeseen nousseen TDA 1541 -piirin.

Ulkoisella virtalähteellä varustetun D2:n piirilevyltä löytyvien kondensaattorien ja vastusten merkit herättänevät alalle vihkiytyneiden keskuudessa myönteistä nyökyttelyä: laatutavaraa. Philipsin alumiinikoppainen 036-sarja, Sanyon OS-CON ja Siemensin NOS:sit tunnetaan ja tunnustetaan siinä missä Wishayn ja Dalen vastuksetkin.

D2 on täysin piirilevypohjainen laite, joten kaapelia sen sisältää löytyy 0 mm. Jopa anto- ja ottoliittimet kiinnittyvät suoraan piirilevyyn. Ottoliittimet sallivat joko koaksiaalisen tai optisen kytkeytymisen. Kullatut, täyskupariset antoliittimet ovat tyyppiä rca. Laitteessa ei ole virtakytkintä, eikä päällä olosta juoruavaa merkkivaloa. Derek Shekin mielestä ilman on parempi. Sama koskee myös analogista lähtöastetta, joka ei ole bufferoitu. Tämä ratkaisu aiheuttaa tavanomaista pienemmän antojännitteen: 0,6V edellyttää etuvahvistimen voimakkuudensäätimen normaalia reippaampaa avaamista, eikä puolla passiivivaimentimen käyttöä D2:n kanssa.

Kepeästi kulkee

Kuuntelukokeissa, Micromega -pyörittimen perässä bittejä analogiaksi vääntävä D2 osoittautui varsin toimivaksi pikku purkiksi, joka hätyytteli kalliimpia lajitovereitaan ainakin joillain soinnin osa-alueilla. Kunhan muisti ruuvata etuvahvistimen voimakkuussäädintä normaalia kaakonpaan. Useamman illan ja yön kuuntelusessioiden muistiinpanoista löytyy mainintoja luontevista sointiväreistä, kaikenmoisen kirpakkuuden poissaolosta ja äänikuvallisesta eheydestä. Musiikki tuntui soljuvan hienosti, joskin aavistuksen kevein vedoin.

Putkitoimisella analogia-asteella varustettu Audio Note vaikutti D2:n jälkeen hiukan mehevämmältä ja avoimemmalta. Bassojen potkukin tuntui irtoavan vähän vapautuneemmin. Sinänsä mielenkiintoista, että putketon D2 kuulosti ”putkilaitemaiselta” kuin 1,1x, joka puolestaan soi läheisemmin ja suurpiirteisemmin kuin minimalistisuuden airut, 47 Labin Shigaraki.

Rytmisen kulkevuuden ja dynaamisten kontrastien lohkolla Shigaraki veti niukasti pisimmän korren. D2 hoiteli kyllä drive-osaston asiat täysin tyydyttävästi, mutta ei kovin repäisevästi. Valkoisen laatikon vahvuudet kävivät ilmi toisaalla, sillä se pureutui erinomaisen etevästi pienimuotoisemman akustisen sävelmaalailun intimiteettiin, erityisesti lauluäänten ja puhallinten täyteläisyyteen. Jopa niin antaumuksella, että särmä jäi hiukan vajaaksi.

Suhteuttaakseni koko saatavillani olevan Non Over Sampling -paletin tämän päivän reaalimaailmaan kytkin kuunteluiden päätteeksi äänilähteeksi jo jonkin aikaa talossa referenssin virkaa toimittaneen, lievästi ylinäytteistävän, mutta ei upsamplaavan cd-soittimeni ja löytyihän niitä ”eroja”. Sugden MasterClass toi bassoalueelle auktoriteettia, jonka kanssa vain Shigaraki pystyi kisaamaan. Mutta. Tietystä vakuuttavuudestaan huolimatta referenssilaite kuulosti enemmän ”laitteelta” ja vähemmän musiikilta kuin Micromegan pyörittimen ja muuntimien yhdistelmät. On toki myönnettävä, että massiivisemman musiikin parissa Sugden oli suvereeni tykki, joka toivotti varsinkin D2:lle hyvää matkaa hillitymmän menon pariin.

Kuuntelusessioiden perusteella D2 vaikuttaisi olevan eniten kotonaan ympäristössä, jossa räväkin rock ei ole vallitseva musiikillinen tyylilaji ja jossa se pääsisi jalostamaan muutoin äkäisenpuoleisen laitteiston aiheuttaman kuunteluväsymyksen pari piirua miellyttävämmäksi olotilaksi.

Toisin korvin

Kun olin haarukoinut D2:n soinnilliset ominaispiirteet nippuun, kiikutin laitteen siitä kiinnostuneen pitkän linjan musiikinystävän ja hifiharrastajan hoteisiin, hiukan toisenlaiseen systeemiin. Hän kokeili ensin muunninta passiivivaimentimen kautta laitteistoonsa kytkettynä, eikä juuri innostunut. Ylä- ja alapäät olivat kuulemma kadoksissa. Vasta vaihto aktiiviseen etuvahvistimeen sytytti soinnin eloon.

Toinen korvapari havaitsi vertailuissaan saman kuin ensimmäinenkin: laadukkaan cd-soittimen (Audio Analogue Paganini) rinnalla D2 vaikutti bassojensa suhteen hiukan köykäiseltä, joskin ehkä juuri siksi myös läpikuultavalta ja musiikillisia yksityiskohtia luontevasti valottavalta. Soittimet olivat sointiin tykästyneen mielestä vähemmän nipussa ja musiikki virtasi eloisammin.

Toiset korvat kuuntelevat D2:ta edelleen. Sinne jäi.