Mitro Koskiluoma, Sound Factor
Muusikko (trumpetti) ja intohimoinen audiofiili Mitro Koskiluoma on hifikauppiaana kulkenut pitkän tien mutta melko lyhyessä ajassa Lappeenrannan kellaritilasta Tampereen ydinkeskustaan Rautatienkadulle. Liikkeen nimi on nyt Sound Factor ja siinä ohessa Mitro hallinnoi XTZ-verkkokauppaa ja tekee tanskalais/ ruotsalaista yhteistyötä maahantuonti ja jakelupuolella.
Alla haastattelu, jonka Mitro antoi Inner-Audiolle.
IA: Vertaa Tamperetta Lappeenrantaan yleisesti ja hifimielessä? Onko itäisessä Suomessa hifiharrastustyyli tai -asenne erilainen kuin pohjoisessa Hämeessä?
MK: Vaikea arvioida. Aloitin Lappeenrannassa 2005 sivutoimisena kauppiaana toiminimenä Musical Audio, omakotitalon kellarikerrokseen tehdyssä kuuntelutilassa. Asiakkaiden määrään ja liikkeen tunnetuksi tulemiseen vaikutti sijainnin ja sivutoimisuuden lisäksi myös se että aloittava yritys on aina aloittava yritys. Ensimmäisinä kuukausina - joskus jopa vuosina - ei voi odottaa kovinkaan suuria myyntimääriä tai asiakaskontakteja, ainakaan hifialalla, oli liike sitten idässä tai lännessä.
Nyt kun olen vuodesta 2007 tehnyt todellista työtä päätoimisesti saavuttaakseni jalansijaa uskottavana, todellista kompetenssia omaavana hifikauppiaana kotimaan, ja jopa pohjoismaiden alueella, olen aistivinani että hifiä eli kotona musiikkia laadukkailla laitteilla kuuntelua harrastetaan enemmän Länsi- kuin Itä-Suomessa.
Asiakkaitani on onneksi melko tasaisesti lääniin katsomatta ihan koko Suomen alueella, nykyajan logistiikan, ja varmaankin oman helpon tavoitettavuuden vuoksi.
IA: Miksi lähdit tähän businekseen? Eivätkö juuri muusikot ole tunnettuja siitä, etteivät välitä, mistä tuutista toistettu musiikki tulee samalla kun ovat todellisia highendistejä soittimiensa suhteen?
MK: Aikoinaan opiskellessani Tampereen Konservatoriossa ja myöhemmin Sibelius-Akatemiassa, tuli aika jolloin oli hirmuisen kiehtovaa kuulla esikuvien tekemiä levytyksiä oman sisäisen korvan kehittämisen ja oman soinnillisen näkemyksen laajentamisen merkeissä. Aika nopeasti kävi ilmi, kuultuani tietenkin ympäri maailmaa mestarikursseilla ja kyseisten instanssien järjestemissä konserteissa näitä artisteja livenä, että hifilaitteisto ei kovin helposti ole sellaisella tasolla, että sisäistä korvaa voisi kokonaisvaltaisesti ruokkia ja kehittää laitteistoa kuuntelemalla. Oma teoriani siitä, miksi muusikot vapaa-ajallaan eivät helposti äidy kuuntelemaan äänitteitä, on juuri se, että heidän kuulemansa tai omistavansa laitteistot ovat lopputuloksensa osalta rasittavan synteettisiä.
Rasittuneilla korvilla ei kuuntele sellaista toistoa senkään vertaa kuin ”ei-rasittuneilla”. Suurinta osaa muusikkokunnasta ei siten edes rupea koko toistoasia kiinnostamaan. Tunnen useita eturivin muusikoita, joita highend-kärpänen on puraissut. Aidon kuuloisen äänentoiston metsästys on tuottanut tulosta ja jopa laajentanut näkemyksiä ja musiikkimakua yli genre-rajojen. Klassinen muusikko hyötyy jazz –vaikutteista siinä missä battle metal –kitaristi J.S.Bachin kuuntelemisesta.
Ai niin, lähdin businekseen pitkälti ajautumalla rakkaan harrastuksen pariin. Trumpetin soittoa ja sen taidon kehittämistä ja tutkimista en lopeta koskaan. En koe niinkään ”lähteneeni tähän businekseen”, vaan ennemminkin luomaan mahdollisimman monille ihmisille hyvää vointia, jota musiikista ja varsinkin sen kuuntelemisesta laadukkailla laitteilla saa.
IA: Alussa puhuit paljon siitä, että hyvän hifi-laitteiston pitää ennen muuta toistaa oikein soittimien äänenvärit ja että juuri muusikot olisivat hyviä tunnistamaan, milloin äänenväri on oikea. Vieläkö olet samoilla linjoilla hyvän äänentoistolaitteiston määritelmästä?
MK: Ehdottomasti, mihinkä sitä kissa karvoistaan pääsisi… Mutta monet ovat käsittäneet koko ajatuksen puheistani valitettavan kapea-alaisesti. Jotkut varmaan luulevat yhä, että mielestäni hyvä ääni on mahdollista saavuttaa siten, että vain äänenväri on kohdallaan, mutta moni muu äänentoistollinen seikka ei. On helppoa heittää että ”vaikka äänenvärisi on oikea, juttusi ei ole minua varten, koska arvostan enemmän rytmin seurattavuutta”. Eihän instrumentin äänenväri voi toistua aidonoloisesti, jos eivät kaikki äänentoistolliset asiat ole kohdallaan. Itsekin allekirjoitan sen, että myös ajoituksellisilla asioilla on hyvin suuri merkitys. Kauppiasurani alussa koin pääseväni hienoon lopputulokseen yhden elementin laajakaistatoteutuksella, kun niissä ei jakosuotimen aiheuttamia vaihevirheitä pääse syntymään ja rikkomaan hienojakoisia yläsävelsarjoja, joiden vaihekoherenttiin toistoon illuusio ”aidosta äänestä” suurilta osin perustuu.
No, laajakaistatoteutuksia on niitäkin niin moneen junaan … Hyvin usein ne ovat suuria kompromisseja intermodulaatio- ja kompressiosärön vuoksi, joskin tietyllä tapaa koukuttavia ja herkullisia. Rajaavat kuunneltavaa materiaalia mielestäni kuitenkin melko tavalla. Sellainen kolmitietoteutus jossa laajakaista toistaa itselleen helpon alueen, vaikka välin 150Hz-8kHz, ja basso niin matalalta kuin mahdollista siihen 150Hz:iin, ja vaikka laadukas torvidiskantti 8kHz:sta ylöspäin voisi olla kohteena, jos suunnittelisin itse kaiutinta markkinoille. Sitä ei kuitenkaan tarvitse tehdä, kun tuollainen toteutus jo löytyy valikoimastani, ja vieläpä alle 6000 euron hintaan! ha, ha ...
IA: Mitä ajattelet väitteestä, että muusikot eivät ole - eivätkä voi olla - kompetentteja hifistejä, koska kuulevat soittimien äänenvärin, ja yleensä musiikin, toistetun äänen kannalta väärin, sellaisena kuin se kuuluu lähikentässä orkesterin keskellä, eikä kaukaa salista?
MK: Muusikoita kiinnostaa lopputulos, ja sen vuoksi kuuntelevat harjoituksia ja konsertteja myös salin puolelta. Eräs ranskalainen laajakaistaelementtejä valmistava herrasmies kyllä itse asiassa sanoi minulle että ”on todella hyvä että olet juuri trumpetisti, sillä viulisteilla kuulo on toispuoleinen ja puupuhaltajilla muuten vaan kuuloelimet rasittuneet vaskien soittaessa metrin päästä suoraan korviin…” eli tässä suhteessa on pakko allekirjoittaa tuon herrasmiehen tuumailut. En koe muuta haittaa muusikkoudestani kuin että korvieni kipukynnys on niin alhaalla ja sävynkuulokynnys niin ylhäällä, että se kiusallisella tavalla rajaa huomattavan määrän tuotteita oman tuotepalettini ulkopuolelle. Jos en itse pysty kuuntelemaan, en pysty tarjoamaan asiakkaallenikaan moista sointia.
IA: Sinulla on ollut valikoimassasi laadukkaita laitteita sekä Englannista että Ranskasta. Onko näissä mitään maakohtaista eroa tavoitellussa äänessä tai teknisessä toteutuksessa?
MK: Valikoimani tuotteet eivät ole valittu maakohtaisesti, vaan yksinomaan soinnillisin perustein. Englannista tulee kuunteluun sopivia ja vähemmän sopivia laitteita, siinä missä Ranskasta toiminnaltaan luotettavia ja vähemmän luotettavia tuotteita. Sekä Ranskassa että Englannissa on tehty uraa uurtavaa työtä niin musiikinkuuntelulaitteiden tutkimuksen kuin myös tuotannon saralla. Nykyään on enenevässä määrin harvinaista, että tuote valmistetaan kokonaan eurooppalaisessa maassa. Arvostan korkealle näitä eurooppalaisia yrityksiä, jotka eivät halua lähteä mukaan halpatuotantomaiden houkutuksiin tuotantokustannusten pienentämisestä vaan haluavat vaalia laatuaan itse. Moni tuotantonsa Kiinaan osittainkin siirtänyt yritys huomaa laadun heikkenemisen vasta vuoden parin yhteistyön jälkeen. Luonnollisesti en voi mainita esimerkkejä tässä kohtaa.
IA: Mikä edustuksistasi on yllättänyt sinut eniten myönteisellä suorituskyvyllään? Ja miksi?
MK: EAR/Yoshinon kaikki tuotteet. Tim de Paravicini osaa suunnitella sellaisia putkitoimisia laitteita, jotka soivat heti kylmänä erinomaisesti. Monia putkilaitteitahan vaivaa ns. lämpenemisaika, eli ensimmäiset 20- jopa 40 minuuttia ovat soinniltaan rakeisia, suttuisia tms. ja muuttuvat paremmaksi lämmettyään. Useat ihmiset vierastavat tämän seikan takia putkitekniikkaa. Kysyin Timiltä, miten on mahdollista, että hänen tuotteet kuulostavat heti ensi minuuteilta hyvältä. Vastaus tuli aika lakonisesti: ”Olen suunnitellut ne oikein”.
Lisäisin vielä että monet putkilaitteet ajavat putkia äärirajoilla, jolloin putkien käyttöikä on 2000 tunnin luokkaa. Tim lupaa laitteillensa harvinaisen pitkiä putkien kestoaikoja, jopa 10000 tuntia. Lisäksi PL519, alunperin TV:n juovapääteputki, pääteputkena on voimakas ja oikein biasoituna kestävä, ja mikä parasta: halpaa kun saippua, 40 euroa kappale.
IA: Kuinka paljon edustustesi valinnan takana ovat väistämättömät kaupalliset syyt ja miten paljon esim. omat äänelliset mieltymykset? Missä määrin valinnoissa on mahdollista ottaa huomioon esim. laitteiden välinen synergia?
MK: Joillakin maahantuojilla on tuotteita, joita en saa myyntiin vaikka haluaisin. Tämän vuoksi tietysti on ollut pakko alkaa tutkia mitä kaikkea kivaa kykenen itse maailman turuilta löytämään. Oikeastaan sillä, etten kaikkea mielenkiintoisena pitämääni ole voinut alueellisten yksinoikeuksien vuoksi saada, on ollut positiivinen lopputulos. Olen onnistunut löytämään vieläkin mielenkiintoisempia tuotemerkkejä ulkomaisilta messuilta sekä tietysti ottamalla yhteyttä suoraan päämiehiin.
Aina kun kasataan laitteistoa, pitää ottaa huomioon synergia. Omassakin tuotepaletissani on tuotteita, joita en keskenään naittaisi, mutta kun niitä osaa sopivasti yhdistellä, päästään musiikin alkulähteille. Pitää testailla ja kuunnella. Jos asiakkaani on kiinnostunut jostakin valikoimani tuotteesta, joka ei mielestäni voi sopia hänen systeeminsä osaksi, sanon sen kyllä asiakkaalle ja tietenkin ehdottaen toista toimivampaa ratkaisua.
IA: Kuinka kauan kokemuksesi mukaan pitää tehdä töitä yhden merkin eteen ennen kuin voi odottaa tasaisempaa kysyntää?
MK: Vähintään vuosi menee siinä, että merkki vakiinnuttaa asemansa. En omaa kovin suurta kompetenssia vastata tähän kysymykseen, sillä melkein mikään valikoimassani olevista tuotteista ei ole vielä ollut saatavilla maassamme kahta vuotta kauempaa. Pelkoa että jotain jäisi pois valikoimasta, ei ole. Kaikki Soundfactor.fi:n valikoimassa oleva on tullut jäädäkseen. Hallinnoin myös XTZ Suomi –verkkokauppaa. Eriytin kyseisen merkin omaksi osastoksi, sillä XTZ eroaa konseptiltaan aika paljon verrattuna kilpailijoihinsa. XTZ integroitua vahvistinta on mennyt käytännössä ilman markkinointia vuodessa yli 60 kpl, mikä on mielestäni ihan hyvin. Jos ja kun sitä aletaan mainostaakin, voi olla että Suomeenkin tilataan kerralla luokkaa 19 lavaa kuten nykyään mm. Norjaan.
IA: Onko Suomessa liikaa hifimerkkejä kaupan? Liikaa hifikauppoja?
MK: Olen keskittynyt luomaan oman Sound Factor –liikkeeni tuotevalikoimasta kattavaa, enkä ole juurikaan tuota miettinyt. Eiköhän tuossa päde kysynnän ja tarjonnan laki. Toki suuren kaupungin kivijalkaliikkeellä on omanlaisensa haasteet, mutta myös etulyöntiasema, jos verrataan korpimetsän siimeksessä omakotitalon olohuoneessa tuotteitaan esittelevään tahoon.
Jos hifimerkkejä olisi saatavilla vähemmän, niin niitä joita ei Suomesta nyt saisi, tilattaisiin ulkomailta. Globalisaatio on todellisuutta, maailma on pienentynyt. Tämä mahdollistaa sen ettei liikkeen välttämättä tarvitse pitää hurjan kokoisia varastomääriä, vaan tuotteet tulee 2-3 päivässä tehtaalta esim. Englannista, kun asiakas tekee liikkeessä tilauksen. Tietenkin parasta olisi, jos Suomessa olisi varastoiva maahantuojataho, jolta tuotteet tulisivat tilausta seuraavana arkipäivänä asiakkaalle suoraan kotiin. Tällaisia, minua kauppiaana miellyttäviä, hyvin toimivia tahoja on Suomessa noin 5 kappaletta.
Reilu vuosi sitten aloitin yhteistyön tanskalais-ruotsalaisen tahon kanssa, jonka kanssa yhteistyössä rakennamme parhaillaan toimivaa maahantuontitahoa Tanskan ja Ruotsin lisäksi myös Suomeen.
IA: Miltä näyttää hifi-maahantuojan/jälleenmyyjän näkökulmasta hifi-harrastuksen tulevaisuus Suomessa ja yleisemmin? Näivettääkö esimerkiksi striimaus harrastusintoa?
MK: Hyvältä näyttää, joka vuosi tulee uusi ikäluokka, jota kiinnostaa laadukas musiikintoisto. Striimaus on tätä päivää. Yhä useampi vakavasti musiikkiin ja laitteilla kuunteluun suhtautuva käyttää esim. nettiradiota, jota voi kätevästi ohjata puhelimeen ladattavalla ohjauspaneliohjelmalla.
Linn on yksi edelläkävijä, kun puhutaan nykypäivän huippulaadusta mitä tulee musiikkitiedostojen striimaamiseen. Linn on luonut omat konfiguraatio- ja hallintaohjelmistonsa, jotka saa ladattua kotisivuiltaan ilmaiseksi. Markkinat pursuavat jo nyt erilaisia halpis-dacceja usb-sisäänmenoineen, joille löytyy oma käyttäjäkuntansa. Toisaalta esim. EAR/Yoshino on ajan hermolla ja on uudistanut huippulaatuisen CD-soittimensa sisältämään USB-, coax.- ja opt. -D/A-muunninsisäänmenot ja uusi EAR/Yoshino DA-muunninkin on tulossa markkinoille, eli striimaukseen on jo saatavilla erittäin vakavastiotettavaakin laatua.
En usko että CD-levy kuolee ainakaan niin nopealla aikataululla kun monet ounastelevat. Vasta sitten, kun StudioMaster-tasoisia musiikkitiedostoja rupeaa saamaan USB-muistitikulla, koittaa CD-levyn loppu, eikä sekään tapahdu ihan samalla viikolla… Vinyyli tulee yhä säilymään ja jopa yleistymään, sillä kaikelle kansalle tullaan vielä uutisissa kertomaan, että sen ”näytteenottotaajuus” on 4GHz, kun striimauksessa siinä vaiheessa keikutaan 400kHz:n paikkeilla.
IA: Unelmalaitteistosi ilman budjettirajoitteita? Saa kehua omia edustuksia ...
MK: EAR/Yoshino MasterDisk LP-soitin SME V varrella Kondo KSL sisäisellä johdotuksella, ZYX Omega mc-rasia, Kondo M1000mkII-etuvahvistin sisäisellä RIAA-asteella, vakiovirtakaapeli Kondo ACz. Kondo KSL-LPz välikaapelit, Kondo Gakuon II monopäätteet –vakiovirtakaapeli Kondo ACz, Kondo KSL-SPz kaiutinkaapelit, Living Voice VoxOlympian kaiuttimet. Jätetään upgrade-varaa rasian kohdalle, niin säilyy harrastusmielisyys… Settiä ei enää tarvitse kehua, pääasia että mies viihtyy. ha, ha ...