McIntosh & Acapella & Kimber

Syväluotausta levyjen sisältämään informaatioon

Ihmiset janoavat positiivisia elämyksiä mitä erilaisimmilla elämänalueilla, myös musiikin ja äänentoistoharrastuksen parissa, eikä näiden arvo ole mitattavissa rahalla. Tällaisen kokemuksen voi saada esimerkiksi kanssaharrastajan tykönä, josta tämäkin kirjoitus on yhtenä osoituksena.

A second opinion in English at the bottom.

Olen tuntenut kirjoituksen kohteena olevan laitteiston omistajan, Jarmon, harrastajana jo melko pitkään ja tiesin hänen puurtaneen hifin raskaimmassa sarjassa jo vuosia. Kun kuulin viimeisimmät tiedot hänen kalustonsa kokoonpanosta, niin totesin sen ylittäneen jo reippaasti pisteen, jossa järjestelmään tutustuminen ja siitä seuraava esittely olisivat paikallaan. Lähdin matkaan suuren kokemuksen omaavan harrastajaystäväni kera. Tuottaahan kaksi korvaparia ja kuuntelijaa toistensa matkaseuran lisäksi myös pakottavasti rikkaammat analyysit.

Vierastan lähteä tarkastelemaan hinta/laatu asioita, mutta nyt niitä on suorastaan pakko sivuta, mutta vain pintapuolisesti. Käytössäni olevien mittarien perusteella näyttää kuitenkin selvältä, että vaikka laatukirjo on melkein tuotteissa kuin tuotteissa joskus häiritsevänkin suurta, niin pääsääntöisesti kalliimmat tuotteet ovat kuitenkin parempia. Sudenkuoppien sivuuttaminen edellyttää kuitenkin huolellisuutta, asiantuntemusta ja myös pitkäjänteisyyttä, mihin myös tämän kirjoituksen isäntä oli törmännyt. Laitteen tai laitteiston hinta-laatusuhteen pohdinta on kaiken kaikkiaan varsin vaikeata, myös subjektiivista ja johtaa helposti yksiselitteisen vastauksen saavuttamattomuuteen. Ratkaisevaa on, millaisia elämyksiä lisäsijoituksilla on saatu, ja kokeeko investoija itse saaneensa rahalle vastinetta.

Kuunteluhuoneisto ja -laitteisto

Jarmo oli jo nykyisen talon hankintavaiheessa pannut merkille, että siinä oli otollinen huone myös musiikin kuunteluun ja tilaa järeällekin laitteistolle. Huoneen seinät ovat puurakenteiset ja mitat oikeanlaiset pahojen huonemoodien välttämiseksi. Talokauppojen jälkeen huone kalustettiin melko perinteisellä tavalla eikä mitään erityisiä akustointiratkaisuja lähdetty tekemään. Kuunteluhuone kuuluu suurimpien kohtaamieni joukkoon. Lattiapinta-alaa oli karkeasti arvioiden noin 50 neliömetriä ja korkeuttakin reilusti.

Kun astuin ensimmäistä kertaan huoneeseen, niin koin jonkinasteisen visuaalisen sähköiskun eikä suustani tullut muuta kuin ”ohhoh”. Laitteiston muodostama näky oli sanalla sanoen upea. Jos suorituspisteet olisi jaettu pelkästään tämän perusteella, niin maksimi olisi saavutettu välittömästi! Pulssini tasaannuttua tiedustelin laitteiden tyyppitietoja ja sitä, kuinka Jarmo oli tähän kalustoon päätynyt. Vastaukseksi sain selkeät tiedot, jotka sittemmin kyllä pääosin unohtuivat antoisan kuuntelusession tuoksinassa. Se jäi kuitenkin selkeästi mieleen, että pitkän tien kautta tähän oli päädytty eikä ”laitematkanteko” ole välttämättä vieläkään pysähtynyt, mutta kuitenkin hidastunut merkittävästi. Erehdyksiäkin oli kuulemma sattunut, mutta ne oli korjattu pikavauhtia systeemisidonnaisuudet paremmin takaraivossa pitäen.

Jarmon mukaan viimeisin kaiutinvaihto oli ollut erityisen työläs. Ensiksi, koska Wilson Maxx 2:sta eteenpäin menevän kaiuttimen löytäminen oli ollut haasteellista. Toiseksi, koska lähes ainoan Suomessa olleen potentiaalisen kaiuttimen koko ja paino olivat olleet Wilsoneihinkin tottuneelle harrastajalle tyrmäävän suuret. Kaupat kuitenkin syntyivät ja massiivisen kompleksiset Acapellan rakennelmat löysivät tiensä Jarmon kuunteluhuoneeseen. Kaiuttimien kokoamisen jälkeen oli ollut edessä sopivan sijoituksen hakeminen. Sen tekeminen oli Jarmon kertoman perusteella vaatinut oikeata tekniikkaa ja todella pitkää pinnaa, mikä on kyllä varsin helppo uskoa.

Laitteisto:

McIntosh MCD1000 CD transport - McIntosh MDA1000 DA muunnin - McIntosh C500C esivahvistimen kontrolliyksikkö - McIntosh C500T putkiesivahvistin - McIntosh MC2301 x 2 putkimonopäätteet keski- ja yläalueelle - McIntosh MC1.2KW x 2 monopäätteet alarekisterille - Acapella Triolon Excalibur kaiuttimet - IsoTek Sigmas virtasuodattimet (x 2) - Kimber Select KS-2120 AES/EBU digitaaliset välijohdot - Kimber Select KS-1136 XLR välijohdot (x 3) - Kimber Select KS-3038 kaiutinkaapelit alarekisterille - Kimber Select KS-6068 kaiutinkaapelit keski- ja ylärekisterille - Kimber Select KS-9035 Jumperit - Kimber Palladian PK10 virtajohdot (x 5) - Kimber PK10 Gold virtajohdot (x 2) - Atacama Equinox XL laiteteline - Audio Magic Production piikkilevyt MC2301:lle.

Laitteiston yhteishintaa en ryhtynyt laskemaan, mutta niin halutessaan jokainen voi sen tehdä suositushintojen perusteella. Olen kuitenkin täysin vakuuttunut siitä, että loppusummassa on merkitsevän numeron jälkeen riittävästi nollia.

Musiikin aika

Noudatimme jo lähes perinteeksi muodostunutta ja muutoinkin hyvää tapaa, että alkuun kuunnellaan joitakin näytteitä talon levykokoelmasta. Eipä siinä sitten vierähtänyt montaakaan hetkeä, kun ilmoille kajahti poikkeuksellisen suuri, läpinäkyvä, puhdas ja kontrolloitu äänimaisema, tosin varsin maltillisella voimakkuudella. Jarmo kun kuuluu niihin harrastajiin, jotka eivät juuri käytä suuria äänenpaineita. Jo hiukan vieraidenkin näytteiden perusteella paljastui musiikin dynaamisten vaihtelujen ilmaisun helppous, runsas läsnäolon tuntu sekä melodioitten selkeys ja puhtaus, sävelkorkeudet mukaan lukien.

Omilla tutuilla levyillä äänen voimakkuutta tasaisesti lisäten laitteisto tuotti paljolti samantyylisiä kokemuksia kuin muidenkin kokemieni raskassarjalaisten kera. Pari soinnillista piirrettä nousi kuitenkin välittömästi tasolle, jota parempaa en ole tavannut - muutama laitteisto on ehkä päässyt suurin piirtein samalle tasolle. Nimittäin transienttien räjähtävyys, yleinen resoluutio sekä äänimaiseman läpinäkyvyys ja ilmavuus olivat kokemuspiirini perusteella niin sanotusti varsin tapissa. Etenkin klassisella musiikilla kävi myös ilmi, että poikkeuksellisen läpinäkyvän tunnelman lisäksi yksittäisten soittajien tai soittajaryhmien soittamia sävelkulkuja oli paljon helpompi poimia kuin tavanomaisemmilla highend-systeemeillä. Tässä resoluutio ja äänikuvallinen tarkkuus tuntuivat siis tuottavan yhteistä hedelmää.

Hienoisena miinuspuolena jäi mieleen lievä aggressiivisuus tai kovuus jonka voisi kai luokitella myös hienoiseksi epäyhtenäisyydeksi. Tämä piirre ei tullut merkittävästi esiin hiljempaa kuunnellessa, mutta volyymin lisäämisen myötä se oli selvästi havaittavissa mm. lauluäänten sävyissä ja s-äänteissä. Todennäköisesti huoneen runsaanpuoleinen eloisuus vaikutti asiaan. Isäntäkin noteerasi tapahtuneen muutoksen ja totesi, ettei hän juurikaan käytä näin suuria kuunteluvoimakkuuksia.

Acapellan diskantin säädön vaikutusta ei tullut tässä yhteydessä kokeiltua. Kuitenkin, kun peilaan pelkästään sitä, miten symbaalit soivat ja miten esimerkiksi viulun harmoniset välittyvät omien kokemusteni perusteella autenttisessa ja akustisessa soittotilanteessa, niin etupäätä unohtamatta plasmadiskantin välittämä esitys jätti melkein olemattoman vähän kritisoitavaa. Toisto oli siis kaiken kaikkiaan keski- ja ylärekisterissä poikkeuksellisen vaivatonta, puhdasta, ilmavaa, vaikkakin myös hieman armotonta ja aggressiivistakin. Pohdiskelimme jälkeenpäin ystäväni kanssa näiden havaittujen piirteiden ja kaiuttimien torvirakenteiden vaikutusten mahdollista liittymistä toisiinsa, mutta asia jäi loppujen lopuksi ilmaan. Hyvin samantyylisiä kokemuksia olen kuitenkin kerännyt kuunnellessani esimerkiksi muutamia Wilsonin kaiuttimilla (ei torvia!) varustettuja settejä.

Valtaisan kokoisista kaiuttimista odottaa kuulevansa suurta ja vaikuttavaa ääntä joka suhteessa. Ja sitähän tuli runsain mitoin! Voin kuitenkin kuvitella, että moni odottaisi tämän kokoisten kaiuttimien ja tällaisen oheiskaluston tuottavan liki alleen musertavan alarekisterin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, ja hyvä niin, sillä laatu on tietenkin määrää tärkeämpää. Mukana tullut ystäväni oli tässä suhteessa hiukan kriittisempi. Vaikka bassoalueen esitys olisi voinut ollakin rahtusen täyteläisempi, niin henkilökohtaisesti ilahduin huomattavan paljon enemmän siitä tiukkuudesta ja uskollisuudesta, jolla esimerkiksi bassorummun jytkeet toistuivat. Tässä yhteydessä on syytä myös mainita, että urkumusiikki soi matalilla taajuuksilla erinomaisen tasapainoisesti, joten merkittävistä bassoalueen ulottuvuus- tai korostusongelmasta ei voinut olla kyse, vaan ehkä pikemminkin sävyllisistä piirteistä.

Kun niputin syntyneitä kuuntelukokemuksia yhteen, niin havaittujen positiivisten asioiden määrä hukutti alleen pienet kritiikin aiheet. Käytännössä tämän havaitsi session aikana myös siinä, että levyjä olisi halunnut kuunnella aina vaan lisää. Aikataulut alkoivat kuitenkin lopulta painaa päälle ja jouduimme lopettamaan kuuntelut sekä päästämään isännän muihin askareisiin.

Yhteenveto

Vierailla oli haussa elämyksellisyyttä ja sitä myös saatiin. Kattaus rakentui selvästikin komponenteista, jotka ovat markkinoilla parhaiden joukossa ja hinnat ovat tietysti sen mukaisia. Enkä haluaisi yrittääkään väittää, ettei lisäinvestoinneilla saisi määrän ohella lisää myös laatua. Vaihtoehtoja ja vaihtoehtoisia kehityspolkuja on toki muitakin, ja ehkäpä samantasoiseen lopputulokseen voi päästä hiukan vaatimattomammallakin budjetilla. Systeemin arvo ja loisteliaisuus, myös kuuntelumielessä, olivat kuitenkin joka tapauksessa poikkeuksellista tasoa.

Vaikka onnistuimmekin kaivelemaan mikrotikulla pientä enemmän tai vähemmän subjektiivista huomautettavaa, niin esitys oli joka tapauksessa kokemuspiirissäni aivan huippuluokkaa, joiltakin osin parasta mitä olen koskaan kuullut ja monilta osin parhaiden joukossa. Jarmo on kuunteluhuoneen akustisesta luonteesta varsin hyvin tietoinen ja harkitsee varmasti huolella tekeekö asialle mitään. Hänen kuuntelutottumuksillaan kun ”ylimääräisestä” elävyydestä ei ole juurikaan haittaa, ja olihan huoneella muitakin tarkoitusperiä kuin musiikin kuuntelu.

Jarmon hankkima ja kokoama laitteisto ansaitsi todellakin tulla kuunnelluksi ja esitellyksi. Lopputulos oli loistava, yksilöllinen ja näyttävä. Kenellekään ei tulle yllätyksenä se, että Jarmo on omassa harrastustilanteessaan hyvin tyytyväinen mies!

Second opinion by Kari Nevalainen

What do you do when you've got Wilson Maxx 2 speakers driven by best Audio Research electronics, and want to upgrade? No obvious answer available. The one given by Jarmo is to take Acapella Triolon Excalibur 4-way horn speakers, run the bass towers (6 x 10" woofers) with McIntosh MC1.2KW mono blocks, and the three horns including the famous plasma tweeter with McIntosh MC2301 tube mono blocks, and have McIntosh MCD1000 CD transport & McIntosh MDA1000 DAC & McIntosh C500C control unit & McIntosh C500T take care of the source and preamplification, IsoTek Sigmas as AC filters and Kimber Select KS-2120 AES/EBU, Kimber Select KS-1136 XLR, Kimber Select KS-3038, Kimber Select KS-6068, Kimber Select KS-9035, Kimber Palladian PK10, Kimber PK10 Gold as cables, Atacama Equinox XL rack for the source electronics and Audio Magic Production platforms for the two MC2301s.

I visited Jarmo's place two months after Keijo but nothing had changed since then. The most remarkable feature of the sound was its easygoing and effortless nature. No strain whatsoever, everything was there ready for the keen ears to chew just like that. The system does not emphasize the horns' dynamic abilities. Music's dynamics as well as various details are being produced as if it were the most natural thing to do. The second feature that impressed me thoroughly was the soundstaging: the system made it so easy to imagine Frank Sinatra on the stage in Las Vegas: not as an imagined person within the stereo image but as if the singer was present in the room. Even when the volume level was a bit higher there were nothing artificial about how either the soloist or the accompanying orchestra was presented. On the other hand, it is evident that with this system one needs to be careful with setting the volume level in order not to make instruments etc. sound bigger than life.

Tonally the system was fairly well balanced. The room is large and has a tendency to make the music sound livelier than it actually is. There was thus some ambiguity about how the bass section and the horns were integrated. The bass itself was more correct, ie. tighter and cleaner, than bunchy favouring eg. classic music, and yet I would have preferred a tad drier definition of the upper bass lower midrange. In this respect - the speaker room interaction - the sound still possesses a great potential. Anything I heard didn't prevent me from enjoying music completely, and I noticed that the system also requires some growing into it from the side of the listener: this system doesn't sound typical hifi at all, so it takes some time to get accustomed. The more you listen to it, the more involving it gets.