HIGHEND TAMPERE, 25-26 September
This Finnish report is about a highend hi-fi show held in Tampere last weekend, and organized by Hifihuone. Sixteen rooms were occupied, and in them quite a many appealing individual objects as well as competent systems. The room acoustics wasn't extremely favourable in every instance but, Hay, this is just hi-fi!
Erilainen hifi-messuvuosi. Helsingin messut siirtyivät syyskuulta marraskuulle ja Kampin Radisson SAS hotellista Messukeskukseen Digiexpon kylkeen. Hifihuoneen järjestämät Tampereen messut siirtyivät maalis/huhtikuulta syyskuulle ja Hataanpäästä Grand Hotel Tammeriin Tampereen ydinkeskustassa. Viimeksi mainitun osalta voimme sanoa, hyvä niin, vaikka huoneet hieman kumisivatkin. Edellisen osalta asia on vielä nähtävä.
Kuten sanottu, Suuren Tammerin tilat eivät välttämättä olleet äänentoistolle sen suopeammat kuin Hataanpäässäkään, mutta sijainti ja miljö vähintään yhtä nautittavat. Lauantaiaamupäivän perusteella moni oli löytänyt hyvin perille, eikä kolmen euron sisäänpääsymaksu tuntunut olevan este.
Valituksista huolimatta enemmän tai vähemmän kaiukuiset tilat kuuluvat messukuvioon ja useimmat näytteilleasettajat osasivat suhtautua 'kärsivään' ääneen luontevasti tai huumorilla, ja äänenpainetasoa inhimillistämällä (tai sitten ei). Vain tosi aloittelija tulee messuille tekemään lopullisia arvioita laitteiden tai kokoonpanojen äänen laadusta.
Lyngdorf korjasi DP-1-kaiuttimien ääntä DPA-1-esivahvistin/ huonekorjaimella. Mutta edes sillä pienen kiviseinäisen huoneen kaikuja ei saanut kokonaan poistettua, vaimennettua kylläkin rajoitetulle kuuntelualueelle.
DSPeaker tasoitti aktiivikaiuttimiensa bassovastetta mittaamalla ja korjaamalla (Anti-Mode subwooferkorjaimella), mutta flättiä toistoa ei sekään kyennyt loihtimaan. Kaiken lisäksi äänessä on muitakin ominaisuuksia kuin tasaisen vasteen tuoma värittömyys, monien mielestä tärkeämpiä.
Messutarjonta oli aika hyvin balanssissa. Oli äänentoiston huippuja, oli vähemmän äveriästä tavaraa, kuitenkin olosuhteisiin nähden kelvosti soivaa. Musiikkia toistavia kokoonpanoja oli kuusitoista, monissa niistä Suomen ensiesiintymisiä, jopa maailmanuutuuksia.
Maailman ensi-illassa oli esimerkiksi SES Audio Mistral-kaiutin. Kyse on 2,5-tiekaiuttimesta, jonka jäykkä kotelo on saatu aikaan samalla tavalla kuin valmistajan Breeze-jalustakaiutin pinoamalla päällekkäin paksusta koivuvanerista CNC-jyrsittyjä paloja. Hyvin soivat ja yllättävän hyvin kuosissa pysynyt bassopää yllätti.
Vielä kuolleempaa koteloa tarjosi Suomeen ensi kertaa rantautuneet saksalaiset Fischer&Fischer -kaiuttimet. F&F:n tavaramerkki on värähtelemättömästä liuskakivestä valmistetut kotelot tarkoituksena kaiutinelementtien energiahäviöiden minimoiminen. Soimassa olivat SN450-kolmitiet SEASin keskialueyksiköllä ja Dynaudion Esotar diskantilla (11500 e pari). Ajovuorossa NAD M2 -digitaalivahvistin.
Magnepanin 1.6:n kaksitoista vuotta kestänyt valtakausi päättyi, kun syrjäyttäjä Magnepan 1.7:aa näyttäytyi ensi kertaa suuremmalle yleisölle Suomessa. Vahvistimina Bel Canton monisatawattiset D-päätteet suoraan DACilta ruokittuna. Tuttua, taattua ja tasapainoista Magnepan-laatua - ehkä vähän enemmänkin.
Vahvistimista McIntosh oli esillä laajalla rintamalla: MC-2102, C220, MC501, C46 ... (kaikki ei välttämättä kuvassa).
Yhdet Mäccien hyväilystä nauttinneet kaiuttimet olivat Martenin uudet Getzit, Birdin pikkuveli. Huone oli tunnelmaltaan yksi sympaatisimmista eikä vähiten siksi, että G.A.D.:in laiteteline, puusta ja kivestä, yhdistää perinnettä ja tyyliä vastuttamattomalla tavalla.
Samaisesta huoneesta löyti mm. Nordostin pulsar pointit.
Lindemannin vaikuttavan oloinen pilari elektroniikkaa ryyditti Totem Audion Hawk-kaiuttimia. Esillä oli myös Lindemannin uutuusetunen 830S.
Highend Studion tiloissa soi Thorensin pyöritin edessä, Burmesterit välissä ja Sonus Faberit perässä. Paikka oli kuitenkin niin hämärä, että kelmulle ei tarttunut kunnon kuvaa.
Kiva oli nähdä myös Luxmanin perinteitä henkivä SQ-38u putki-integroitu yhdessä Luxmanin upouuden D-38 CD-soittimen kera. Kaiuttimina oli Martenin jalustakaiuttimet. Yksi messujen pisimmistä jälkikaiuista esti lähemmän äänellisen tuttavuuden.
Yamahan 2000-sarjalaiset - CD ja vahvistin - olivat valinneet kaverikseen Totemin unelman tai unen nappaajat (Dream Catcher). Subbarikin oli lattianrajassa, mutta oliko käytössä? Pienet Totemit tunnetaan bassohirmuina.
Naimin tuotteille varattu suuri tila kuulosti hieman samalta kuin keikkahallissa ennen yleisön saapumista. Sille ei kukaan voinut mitään, mutta sopivasti sijoittumalla pääsi ottamaan tyypit Naimin Ovatar -lippulaivoista.
Vinyylisoittimista paikalle ehtivät Pro-Ject X-tension, Thorens TD-309, Clearaudio Concept sekä alppivalkoinen Music Hall mmf-2.2 valmistajan omalla Tracker-äänirasialla, pronssilaakeroinnilla, laadukkaalla äänivarrella ja eristetyllä moottorilla. Hinta alle 500 euroa.
Hifimesta oli geimeissä mukana pikkuisella Acoustic Energyn AE1-kaiuttimella sen omilla jaloilla (välttämättömyys) ja Aramin AVR600 -AV-viritinvahvistimella. Lise vokaalissa, Gertrud sellossa tarjosivat huiman musiikillisen elämyksen The Beatlesin Eleanor Rigbyn ja Get togetherin parissa.
Arcam on tuonut markkinoille myös pikkuisen DACin, joka myöhemmin täydentyy antenniversiolla langatonta tiedonsiirtoa varten. Huoneen nurkalta löytyi pullollinen litkua liittimien puhdistamiseen. Liittimien puhdistaminen ei ole pelleilyä, kuten sain hiljan kokea putkivahvistimeni kanssa.
AH-hifisystemsiä olisi voinut syyttää megalomaniasta. Se oli koonnut valtavaan tilaan valtavan laitteiston Focalin Utopia Scala -kaiuttimista, McIntoshin huippu elektroniikasta ja Projectin levysoittimesta Ortofonin 12 tuuman varrella ja A90-äänirasialla. Viimeksi maninittu painaa 8 grammaa ja maksaa noin 4000 euroa - kilohinta noin 500 000 euroa (se sahramista). Dynamiikan luonnollisuus- ja toiston elävyys/uskottavuusasteikolla laitteisto oli omassa luokassaan. Ei ollut vain äänentoistoa, oli elävää esitystä lähentelevää iloittelua.
Näissä karkeloissa Primaren uusi ja mielenkiintoinen phonoaste R32 oli sivuosassa sivupöydällä.
Genelec teki sen, minkä se osaa. Tahkoi tasaista ääntä sähköisesti studiotarpeisiin. Monet tykkäävät Genelecin anti-hifiasenteesta myös kotioloissa.
Onkyo on niitä harvoja, jotka ovat saaneet Aplelta luvan ohittaa iPodin DA-muunnin/analogiaosa ja napata signaali digitaalisena telakointiasemalle sieltä edelleen ulkoiselle DA-muuntimelle vietäväksi. Mitä telakointiasema tarkkaan ottaen tekee signaalille, ei tiennyt edes esittelijä.
Tässä huoneessa oltiin kovin isänmaallisia. Suomalaiset sotilasmarssit onnistuivat näiltä vierastyöläisiltä ryhdikkäästi: ruotsalainen SA (kaiuttimissa), saksalainen Trigon (vahvistimissa) ja itävaltais-tsekkiläinen Pro-Ject (soittimessa).
Kaapelitarjonnasta ei ollut pulaa: Nordost (Valhalla, Tyr, Brahma, Vishnu), Van Den Hul, Transparent, Kimber (Select KS-1136, Select KS-3033/3035, Palladian, Hero, 12TC, 8TC), Chord. Kuvassa Suprallinen audiojohtoja vieressä Naimin -virtapiuha.
Virtatuotteita oli esillä ainakin Quantumilta, Nordostilta (Thor) ja IsoTekilta (Aquarius jne.). Kuvassa Marten Getz/McIntosh-systeemiä syöttänyt Quantum QX4.
Tässä näyte vaihdossa tulleiden torilta. Kelpo kamaa, sanoisin.
Vähiin käy kun loppuun tullaan. Perinteikäs saksalainen Loewe keskittyi näyttöruutuihin. Äänen tuottamiseen riittivät subbarin lisäksi sirot satelliitit. Oikealla kaiutin, josta kuulin messujen parhaan Frank Sinatran!
Lisätietoa messuista: www.hifihuone.fi
Toinen näkökulma: Keijo Tanskanen
Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää Tampereen high-end 2010 järjestäjiä. On upeata, että Suomessa saadaan aikaiseksi edes tämän tasoisia tapahtumia! Tapahtuma oli järjestyksessä jo neljäs, mutta tällä kertaa ”pidot” pidettiin Grand Hotel Tammerissa menneiden vuosien Hatanpään kartanon sijaan. Ymmärtääkseni paikan valinta oli järjestelyjen ja kulkemisen kannalta katsoen onnistunut ja kävijä määräkin ylitti aiempien vuosien saldon. Jäikö kenellekään siis mitään hampaankoloon?Tällaisen tapahtuman järjestäjät joutuvat pohtimaan ja ratkaisemaan monia asioita. Seurauksena on väistämättä kustannusten laskennan lisäksi myös kompromisseja ja vähemmän mukavia valintoja. Tämän vuoden tapahtuma oli mielestäni äänen- ja musiikintoiston kannalta katsoen askel taaksepäin. Ei siksi, että laitteistot olisivat olleet huonoja tai huonompia kuin aiemmin, vaan siksi, etteivät ympäristö ja akustiikka olleet laitteistojen edellyttämällä tasolla, tai edes sillä tasolla, missä aiempina vuosina oltiin. Toki Hatanpään tilatkin olivat kaikuisia ja edellyttivät lisävaimennuksen käyttöä, mutta siellä kuuntelutilat olivat kuitenkin tyypillisesti suuremmat ja rakenteet akustisesti paremmat.
Onnettomista huoneista huolimatta useampikin kattaus oli kuitenkin saatu soimaan varsin siedettävästi, mikä tuli todettua myös mukana hilaamieni äänitteiden kera. Kun odotukset olivat olemattoman vähäiset, niin kirjoittajaa ilahduttivat positiivisesti Magnepan 1.7, Marten Getz, Fischer&Fischer 450 ja SA Explorer kaiuttimien ympärille rakennetut setit. SES Mistral ajettuna Trigonin elektroniikalla tarjosi pienimuotoisella musiikilla kelpo ääntä ja Focalin Scala Utopia tykitti dynaamisempaa tavaraa varsin uskottavasti, joskin raskaiden balanssiongelmien saattelemana.
Se, että joitakin settejä oli onnistuttu saamaan siedettävään soittokuntoon, kertoo tietenkin ilmeisen harkituista ja onnistuneista kaiutinvalinnoista ja/tai kaiuttimen erityisestä sopivuudesta myös akustisesti haastaviin olosuhteisiin. Ja vaikka tapahtuman äänellinen anti mielestäni hiukan putosi aiempiin vuosiin verrattuna, niin toki tapahtumassa oli perinteisen leppoisa henki ja pelkät pienet rupattelutuokiot palkitsivat kävijänsä. Tätä sosiaalista aspektia hifiharrastajien järjestämine saunailtoineen kun ei sovi unohtaa!
Tällaisissa tapahtumissa monille harrastajille kaikkein keskeisin asia on uskoakseni se, miten musiikki eri laitteistojen välittämänä toistuu. Heille tällaiset tapahtumat voivat olla ainoita tapoja kerätä kokemusta järeämmistä laitteista, niitä kun ei saa kotikuunteluun, ainakaan kovin helposti. Innokkaimmat venyvät tietenkin kuuntelemaan kiinnostavia laitteita myyjien ja maahantuojien parempiin tiloihin tai kanssaharrastajien tykö, mutta se vaatiikin jo sitten useampia keikkoja, monesti vielä pitkien matkojen päähän. Olisi siis kovastikin hyödyllistä, että tällaisissa tapahtumissa pääsisi paremmin perille laitteistojen tuottamista ominaispiirteistä, etenkin kun tarkoituksena on esitellä normihifiä laadukkaampia tuotteita! Kokenut harrastaja osaa tietysti kohtuudella paikantaa huoneiden tuomia värityksiä eikä laita niitä laitteiden piikkiin, mutta kokemattomammalle tehtävä on ylivoimainen.
Vanha sanonta kuuluu, ettei tuleen jää saada makaamaan. Esitetystä kritiikistä huolimatta täytyy siis säilyttää positiivisuus ja katsoa eteenpäin. Tapahtuma täytti varmasti sille asetetut tavoitteet monilta osin, mutta äänentoiston kannalta katsoen heräsi varmasti varsin perinteisiä ja perusteltuja kysymyksiä settien esittelyn mielekkyydestä. Kannattanee siis jatkaa ponnisteluja akustisten olosuhteiden parantamiseksi joko samaisessa hotellissa tai sitten toisaalla! Ymmärrän kyllä, jos vaikeita valintoja ja kompromisseja joudutaan tekemään jatkossakin, mutta haluan kuitenkin omalta osaltani kannustaa järjestäjiä suuntaan, jossa laitteille tarjotaan tämänkertaista paremmat edellytykset tarjota musiikillisia elämyksiä.