Fool's Gold or Audio Necessities?
We are definitely moving on a twilight zone. If you are a ready made engineer and want a physical proof, you have my respect. If you are innovative and try to do things differently, give a chance to something new, possibly stumbling but also finding audio nirvana and happiness. You are like me.
I have tried many wires, interconnects, stands, spikes and Yes, they usually do their thing. You can improve the sound nearly endlessly doing basic things right: supporting your players, your wires, damping and giving care to all sorts of small details. Together they can make huge difference. You are the king in your concert hall. As long as the human ear and emotion are the final judges – who can stop us trying new inventions!
I have got used to certain products that I can nearly uncritically recommend. First ones are Franck Tschang’s resonators (copper, silver, two types of gold). I have lived with them for two years and they bring daily joy to my hobby and let me enjoy much more of the midrange and upper resonances embedded in the music. If you play an instrument yourself, you know how many resonances of different kind an instrument can produce. Franck certainly knows… His wires, interconnects and profound understanding regarding reproduction of recorded music is something that gets my full appreciation. I here and now promise an in-depth review of his products after my visit to his place in Paris next month.
I also respect the Japanese company called Acoustic Revive. I have most of their products in my system. The most distinctive and useful has turned out to be RR-77, the Schumann resonator. It produces a resonance as low as 7,83 Hz which enhances the whole sound. It glues all the small details together and improves the holistic sound even with the tube amps. I have used two in my listening room, one in front and a second in the back. Lhasa De Sela’s (she sadly passed away lately) Lhasa plays three dimensionally and the piece ”Love came here” is nearly holographic.
The AR demagnetizer of CDs is very useful too. You cannot miss the difference! Further, it can be applied to many other objects. For instance, I demagnetized the driver tubes of my amp and it works! On your own risk… of course.
A German company called Creaktive has many interesting products and according to my experiments they usually work as promised. Creaktive has prize-winning racks and other common products but what I refer here is something more eccentric. The small aluminium ’bandages’ called “tuning chips” are really intriguing. The technique might have a pseudo-scientific name Ci²P but I can tell that these chips are useful eg. on a heavy power chord. You can even hear the difference if you put too many of them: the midrange suffers. I have used Creaktive’s ZERO Ω – Optimizers that simply blocks those RCA inputs that are not used. Power Plug – Optimizer is a similar product for power cords. It works nicely but is over-priced for what it is (grey blue tact?).
This is a brief summary of my journey among audio accessories, and I’m happy to report of similar private investigations in the future. My system includes Triode 300B monoblocks (4 x EAT 300B), Telefunken and Siemens tubes (some NOS tubes from the 1950s, eg. 803S), Hydra 8, Sony SACD 777, BelCanto DAC, Tecnics SP10 TT with a PhaseTech 3G cartridge, DACT phonostage, Zu Definition MK II speakers, ELAC 4Pi, handmade power and speaker cables (AudioNote). A couple of Spider racks, Cerapucs, Acoustic Revive diffusors, etc. The room: c. 25m2 with , viistokattoinen kuunteluhuone, the house made of bricks. Wife: audiopositive.
Be critical. Try them yourself. You have been fooled before …
The full article with pics in Finnish.
Audiofiilin lisätarvikkeet, ovatko ne humbuukia herkkäuskoisille vai jokamiehen välttämättömyyksiä?
Tässä jutussa käyn tietyllä raja-alueella, johon jokainen tosi audiofiili joutuu ottamaan kantaa: Miten pitkälle hurahtaa kaikkiin lisävarusteisiin, joita on runsaasti tarjolla, ja miten niistä otetaan selkoa? Mihin lopettaa tämä kilpavarustelu?
Liikumme psykoakustiikan puolimaailmassa, jossa subjektiivinen into ratkaisee paljonko haluaa parantaa kokemussyvyyttään. Samat asiat eivät toimi kaikilla; sille, joka aloittaa mp3:lla ja muutaman sadan trankkuvahvistimella tai sille veteraanille, jolle äänen parantaminen on ollut useita vuosia suurin haaste ja nautinnon lähde. Kuuntelu on oppimisprosessi aivan kuten abstraktin taulun katseleminen tai syvyyssukellus.
On selvää, että jonkinlainen psykoakustinen placebo-efekti on usein näissä tarvikekokeiluissa mukana. Jo vireystila vaikuttaa kuunteluun. Kun palaan pitkältä lennolta, en kuule pariin päivään kuin melua. Kun olen levännyt ja hyvällä tuulella, musiikki tuottaa lähes euforisen kokemuksen. Eikä ole poissuljettu, että tunteen takana voisi olla faktaakin. Esimerkiksi vuorokaudenaika ja sähkön hetkittäinen kulutus.
Yksi asia on kuitenkin yhteinen ja objektiivinen. Äänen resoluutio on yhtä kiistaton kuin taulutelevision resoluutio. Sitä voi parantaa monella eri tavalla ja siinä pienetkin sävyerot ovat merkittäviä. Resoluutio kun liittyy sekä laitteisiin että kuulijan vastaanottoon.
Olen aina vierastanut rahalla mälläämistä. Hyvä harrastus vie, mutta en usko että miljoonan dollarin laitteet soivat ilman asiaan paneutumista ja aitoa audiofiilin rakkautta paremmin kuin se oma hoivattu setti. Pitää olla myös ammattiylpeyttä saada nykyinen setti soimaan parhaalla tavalla.
Hankala laite onkin usein paras opettaja. Hankin taannoin Pathos TT-integroidun, joka osoittautui varsin vaativaksi elinkumppaniksi. Se ei tuntunut olevan oikein mistään tyytyväinen. Sen kautta opin olennaisen huoneakustiikasta, laittejalustoista, räkeistä jne. Samalla huomasin, että asiat pitää tehdä oikein ja kunnolla, ei sinne päin. Sinne päin tasapainotettu CD-soitin kuulostaa juuri siltä, samoin sinne päin suunnatut ja tasapainotetut kaiuttimet.
Moni fyysinen asia auttaa, jopa sähköjohtojen tukeminen saattaa tukea olennaisesti soundia, vaikka kuulostaa mystiseltä. Joillakin pienillä jipoilla voi olla iso merkitys. Franck Tschang kehotti minua jättämään RCA-liittimet 4/5–syvyyteen eikä työntämään perille asti. Toimii!
Olen laitteiden patologinen maadoittaja. Valitettavasti lähes kaiken voi ja kannattaa maadoittaa. Kokeilua riittää. Laitteet, kaiuttimet, jalustat, levysoittimen varsi, CD-soitin – useimmat kohteet hyötyvät. Jälki on valitettavasti aika sotkuista. Maadottamisesta on monta mielipidettä, enkä tietenkään suosittele mitään laittomia virityksiä.
Jossakin vaiheessa aloin ajatella kaikkia laitteita häiriölähteinä. Esimerkiksi pienet lisälaitteiden muuntajat, jotka vielä tungetaan vieri viereen samaan jatkotroikkaan, ovat tällaisia. Hieman harvempi asettelu ja suojaaminen vaikkapa kevyesti alumiinilla auttaa.
Jokainen kokeilkoon itse.
Itse olen mieltynyt parin kolmen firman tuotteisiin. Niillä on mielestäni riittävät ratkaisut useimpiin tarpeisiini. Myös niihin, joita en aikonut ratkaista. Eivätkä ne ole huippukalliita.
Harhaan ei voi mennä, jos aloittaa laitteiden eristämisen alustasta.
Alussa olivat Finite Elementin CeraPuckit, joita olen asennellut kolmen seteissä kaiuttimien, levysoittimen, subbarin ja viimeksi Hydra 8:n alle. Toimivat erinomaisesti. Eivät halvimpia, mutta käytössä ikuisia ja käyttökohteita voi vaihdella rajattomasti. Dramaattisin muutos tapahtui levysoittimen alla. En vaihtaisi pois.
Frank Tchang ja Acoustic Systems
Moni on lukenut kultaseppä Franck Tchangin ’audioruukuista’. Sain alun perin tuollaiset resonaattorit, kupariset ja yhdet hopeiset, kokeiluun. Kun valitin Franck Tchangille, että en saa kunnon bassoa ulos, hän neuvoi sijoittamaan yhden kuparisen ruukun lattialle. Toimii! Toisen sijoitin tiilen päälle subbarin eteen. Toimii! Nyt ne ovat jo täysin toisessa paikassa. Olen kokeillut myös kalliimpia kultaisia ja kalleinta platinaista. Kultaruukut ovat erinomaisia ja voivat parantaa huikeasti syvyyttä, erottelevuutta ja taimausta.
Erityisesti nämä ihmeruukut laajentavat luvatusti äänikuva ja tilatuntua, sekä syvyys- että leveyssuunnassa. Ääni laajenee kaiuttimien ulkopuolelle ja myös alasuuntaan. Esimerkiksi rumpusetin saa soimaan paljon alempana, jossa sen pitääkin soida, aivan lattian rajassa. Esoteerista kerrottuna, ymmärrettävää kuultuna. Keskusteltuani Frankin kanssa, uskoisin, että salaisuutena on, että ne vahvistavat erilaisia resonansseja.
Kupariset ruukut ovat erinomaisia keskialueen vahvistajia. Laulu ja keskialueen transientit vahvistuvat selvästi. Hopeinen vahvistaa esim. symbaalien ja trumpetin transientteja, jos lähtötilanne on hyvä. Tiedän, että monia epäilyttää ja naurattaa näiden ruukkujen kanssa hyysääminen. Voin vain vakuuttaa, että kyseessä on varsin hieno tapa käsitellä ääntä. Franck Tchangin lähestymistapa ei noudata insinööritiedettä. Se on eräänlaista äänen feng shuita, jossa kontrolloidaan ja stailataan ääntä ja tilaa. En itse luopuisi Tchangin ruukuista enää mistään hinnasta. Nyt niistä on ilmaantunut jo useita kopioita.
Olen hankkinut myös Tchangin Liveline-välikaapelit, balansoidut ja RCAt. Niissä Tchang on yhdistänyt hopea- ja kuparikaapeleiden parhaat ominaisuudet ja lisännyt ’oman DNAnsa’, so. erikoismetalleja tiettyihin kohtiin. Tuloksena täyteläiset ja virheettömät kaapelit, joiden kanssa voi elää loputtomiin.
Tchangin tapa ajatella asiat uusiksi on syvästi vaikuttavaa. Hänen laitejalustansa on tehty monesta puu, kangas- ja metalliosasta. Äskettäin hän on ilmoittanut pistävänsä virtajohdot uusiksi. Kokeilin niitäkin. Ne vaikuttavat erinomaisilta. Tchangin kolmella resonaattoriruukulla varustamat Tango-kaiuttimet ovat nekin keränneet kiitosta. Ruukkuja voi kokeilla mm. kaiuttimien refleksiaukkoihin. Itselläni oli taannoin resonanssiputken sisällä pysyvästi yhdet hopeiset. Toimi!
Olen menossa tapaamaan Franck Tchangia Pariisiin ja raportoin hänen ajatuksistaan lisää seuraavissa numeroissa.
Acoustic Revive
Toinen firma, josta olen oppinut pitämään, on japanilainen Acoustic Revive. Aloitetaan erikoisimmasta RR-77 matalaäänigeneraattorista. Se on pieni hopealla värjätty muovilaatikko, jonka sisällä on kaupan varashälyttymistä tutunoloinen isohko käämi. Laite asetetaan 150 cm korkeudelle ja olen itse päätynyt asentamaan sen vaakatasoon ja kiinteästi. Itse asiassa minulla on niitä kaksi, toinen kaiuttimien takatilaan, toinen etutilaan.
Edellinen tuo esimerkiksi Mavis Staplesin levyllä We'll Never Turn Back vuodelta 2007 hienosti lisää syvyysvaikutelmaa, Ry Cooderin sovitukset, kitara ja Jim Keltnerin rummut soivat luonnollisina. Etutilan laite tuo ääneen homogeenisuutta ja putkivahvistimiinkin lisää plastisuutta ja luonnollisuutta. Äänimaailma on paremmin läsnä ja vailla irtohälyä, kaikki pelaa yhteen. Laite on kokemukseni mukaan varsin suuntaava, sen paikka ei välttämättä löydykään ihan heti ja ensivaikutelma voi olla, että eihän laite toimi.
Generaattori tuottaa ns. Schumann-resonanssia, so. 7,83 hertsin taajuutta, jota ei voi kuulla korvin. Yhdysvalloissa myydään vastaavia ‘hyvän olon’ –tuotteita, jotka perustuvat samaan ilmiöön. Nukut paremmin, olet onnellisempi jne. Kokeilin laitetta pari yötä makuuhuoneessa ja kelpo unet sain. Vaimo kielsi vetämästä tästä vielä mitään johtopäätöksiä.
Näitäkin voi parantaa: poistin kotelot, maadoitin, asensin ‘paljaana’ paksuihin kehyksiin. Toimii! Sisältä paljastui pieni potikka, jolla saa säädettyä sävyjä. Sääli, että tämä on jätetty kertomatta. Ei tiennyt maahantuojakaan. Äskettäin edesmenneen Lhasa De Selan levy Lhasa soi nyt kolmiulotteisesti ja tilavaikutelma kappaleessa ”Love came here” on lähes holografinen.
Myös Acoustic Reviven pikkusormen pään kokoiset kvartsinapit ovat mielestäni varsin hyödylliset lisälaitteet. Kun luin niistä netissä, en ymmärtänyt, mitä niillä oli tarkoitus tehdä. Nyt ymmärrän. Esimerkiksi kondensaattoreiden päälle, muuntajan kylkeen, nuppeihin, virtajohtoihin (suoraan pehmeään osaan lähelle vahvistinta), kaiuttimien kylkiin tai takaosaan jne.
Sama juttu kuin usein: tämäkään lisätarvike ei välttämättä tuo mitään uutta lisää, mutta vie jotakin pois. Esimerkiksi virtajohtoihin painettuina (napeissa on pieni kaksipuolinen teippi) ’transistorimaisuus’ häipyy ja keskialue ikään kuin vahvistuu. Itselläni on menossa jo neljäs kuuden napin setti, eikä kaduta yhtään. Samassa sarjassa on neljän suuremman savukvartsikiekon setti, jota käytin mm. Pathoksen neljän suuren kondensaattorin päällä. Nyt niistä kaksi on Trin 300B-vahvistimen päällä, yksi päävirtajohdossa ja toinen subbarin johdossa. Toimii!
Acoustic Reviven kiekkomainen Ground conditioner on tarkoitettu tuomaan maadotusefekti silloinkin kun se on vaikea muuten toteuttaa. Kyseessä on pieni kuparikiekko, jonka sisällä näyttäisi olevan kvartsia ja vihreää turmaliinia, jota AR käyttää sähkösuodatuslaatikossaan. Kiekko toimii myös lisänä silloinkin kun maadoitus on hoidettu muulla tavoin.
Tom Waitsin ”What is he building there?” Mule Variations –vinyylillä on erinomainen testiraita. Se sisältää korkeita ääniä, erinomaisen low-fi –tilavaikutelman ja erinäistä tahdistettua tai tahdistamatonta hälyä ja kolinaa. Alun teräsputkikolaukset säikäyttävät kunnolla.
Myös CD-levyn demagnetoija on varsin hyödyllinen arkilaite. Tosin jos haluaa demagnetoida suuria määriä johtoja ja vinyylejä, suosittelen suurempaa laitetta. Laite samalla ionisoi levyt. Erikoista tunnustaa, mutta vinyylit soivat käsittelyn jälkeen tarkemmin. Käytämme laitetta Kansalliskirjastossa savikiekkoihin ennen digitointia. Demagnetoin hiljattain esivahvistinputket ja jälki oli erinomaista. Ainoa tuote, johon en saanut makua on AR:n ionisaattori. Se on pieni kahvimyllyn kokoinen pönttö, jota testasin aikanani muutaman minuutin ja siitä tuli yksinkertaisesti hutera olo.
Hauskinta tavaraa on silkkipumpuli, jolle naureskelin ja ilmoitin, etten ihan noin pitkälle ole ajatellut mennä. Sain sitä laatikon kokeiltavaksi ja ... etenkin virtajohtojen ympärille käärittynä tasapainottaa ääntä kummasti. Sopii kokeilla myös kevyesti signaalijohtoihin, jopa äänirasian lähtöjohdot hyötyivät tästä. Liikaa tälläys saa äänen tukkoon ja bassot dempattua. Toimivat ohuelti myös kaiuttimien sisällä signaalijohdoissa. Tottakai tiedän monien naureskelevan näille pumpulijutuille, minäkin aluksi, mutta enää en vaihtaisi pois.
Kokemukseni on, että Acoustic Reviven tuotteita kannattaa seurata ja kokeilla ennakkoluulottomasti. Usein ne perustuvat johonkin poikkeukselliseen toteutukseen, jota ei saa esimerkiksi investoimalla triplasti perinteiseen välikaapeliin. Arvostan esimerkiksi AR:n digitaalikaapelia DSIX-1.0PA. Ilman erillistä virtalähdettä se ei toimi lainkaan. Sen etumatka parhaimpiin perinteisiin digitaalijohtoihin on kokemukseni mukaan huomattava.
Huoneakustiikan perusasioita nämä eivät tietenkään poista.
Olen ottanut siksi käyttöön neljä akustista diffuusoria, joiden sijoittelu huoneessa on varsin kärsivällistä, mutta palkitsevaa puuhaa. Parhaimmillaan ne poistavat seisovat aallot ja saavat pienessäkin tilassa musiikin soimaan avarasti ja ilman bassoboomia.
Kritiikkini kohdistuu usein tuotteiden heikohkoon dokumentaatioon. Maahantuojien pitäisi oikeasti kääntää japaninkieliset paperipalat käyttöohjeiksi, jos haluaa, että nämä yleistyvät. Toinen vinkki: usein laitteiden mukana tulevat ulkoiset virtamuuntajat ovat varsin vempuloita ja niiden vaihtaminen parempiin tuo heti parannusta ääneen. Kun näihin yleensä liitetään huokea adapteri, alkuperäisestä äänenlaadusta on pudonnut jo paljon pois. Laitteiden muovinen kotelonti on usein aika vaatimaton: kannattaa koteloida uudelleen tai tukevoittaa. Muovia käytetään, jotta hinnat saadaan kohtuullisiksi.
Olen testannut viime aikoina myös saksalaisen Creaktiven tuotteita ja nekin ovat varsin toimivia. Friman ‘audiolaastari’ eli tuning chip on alumiinilaastari, jota on käsitelty firman omalla tekniikalla. Tekniikalla on oma pseudotieteellinen nimi Ci²P. Voin vain sanoa, että etenkin sähköjohdoissa toimii. Eron huomaa teippaamalla näitä liikaa: keskialue häipyy olennaisesti. CD-soittimen tyhjät RCAt kannattaa tukkia plugilla eli ZERO Ω – Optimizerilla, joka on varsin miellyttävä tuote, tosin ylihintainen. Niin on myös vastaava Power Plug – Optimizer -täyttöplugilla, joka tosin toimii hyvin. 90 euroa on aika paljon, kun sisällä näyttää olevan harmaata sinitarraa.
Jos aidot savukvartsinapit ovat kalliita, tässä voi olla sopiva ratkaisu: Twister Stop –linssit, jotka vaikuttavat - korkeatasoisilta optisilta linsseiltä. Kokeilin kuunteluhuoneen ikkunoihin, vahvistimen etureunaan ja johtoihin. En luopuisi näistäkään. Minusta toimivat juuri niin kuin luvataan. Tosin hinnan oikeellisuudesta olen hieman eri mieltä.
Monia ratkaisuja innostuu näiden perusteella tekemään itse. Halvin on 50 sentin merisuolapussi, joka poistaa resonansseja vaikka CD-soittimen päältä. Ruusukvartsin kimpaleet ovat omia löytäjäni. Pistin nyrkin kokoisen palan muuntajan päälle ja jäin ihmettelemään. Toimii.
Äärimmäiseksi testilevyksi valitsisin Gregorio Paniaguan La Folia de la Spagna (Harmonia mundi, 180 vinyyli tai SACD). Kun rauhallisen musiikkijakson keskeyttää lattiaan hajoavan sähkölampun ääni, on mukava katsoa naapurin naamaa. Jälki on yksinkertaisesti tyrmäävää, kun kaikki toimii hyvin. Sen jälkeen jokainen sentti tuntuu menneen oikeaan osoitteeseen.
Epämääräistä puuhaa, sitä tämä on niin kauan kuin ihmiskorva ja –tunne ovat parhaat mittarit. Varsin työlästä, hintavaakin, mutta äärimmäisen palkitsevaa. Useimmista kuvatuista vermeistä en luopuisi. Olen yrittänyt ja pannut ne heti takaisin. Parempaa ääntä kohti.
Ja lopuksi: olkaa kriittisiä. Kokeilkaa itse. Meitä on johdettu harhaan aiemminkin …
Aiheesta enemmän:
Acoustic Reviven kotisivut:
http://www.acoustic-revive.com/english/index.html
Frank Tchangin kotisivut:
Creaktiven kotisivut: