Five Portable All Transistor Radios

The firts portable transistor radios were born in the middle of 1950s. Soon the supply grew exponentially: Grundig, Telefunken, Braun etc. in Germany; Philco, Zenith, GE, RCA etc. in the USA; Sony, Toshiba, Matsushita, Sanyo etc. in Japan. These were conventional heterodyne receivers with 5 to 15 transistors.

In the this article, five portable FM transistor radios from the 1950-60s were reviewed. The sound was compared to that of Tivoli PAL: the index value 100 means that the sound equals to that of PAL. The first index refers to the signal reception. The second describes the sound quality meaning primarily tonal balance and purity of the sound.

The winner was Telefunken Bajazzo TS 201 made in West-Germany probably at the end of the 1960s. The radio is fairly big and heavy - not for long walks. Inside there are eleven AF106 transistors (Germanium MESA PNP). The speaker unit elliptical (13 x 18 cm), five wavelengths: LW (148 - 350 kHz), MW (515 - 1630 kHz), KW (5,94 - 15,6 mHz), Europaband (1415 - 1620 kHz) and FM / UKW (87,5 - 104 mHz). TS 201 tuned surprisingly well and the audibility of the main stations was fine. The tone quality was healthy and balanced, only suffering from lack of sufficient bass.Speech is reproduced quite naturally and at best even music is coming out nicely.

The full article in Finnish.

Pienen kokonsa ja alhaisen tehonkulutuksensa ansiosta transistorit löysivät nopeasti tiensä uusiin sovelluksiin kuten tutkiin ja tietokoneisiin. Audiopuolella ensimmäisiä sovelluskohteita olivat auto- ja kannettavat matkaradiot.

Maailman ensimmäiset "kokonaan transistoroidut" matkaradiot nähtiin 1950-luvun puolivälissä. Aivan ensimmäinen lienee Regency TR-1 vuodelta 1954.

Kun transistoreiden massatuotanto käynnistyi todenteolla, matkaradioiden tarjonta kasvoi lähes eksponentiaalisesti. Grundig, Telefunken, Braun jne. Saksassa; Philco, Zenith, GE, RCA jne. USAssa; Sony, Toshiba, Matsushita, Sanyo jne. Japanissa suolsivat pieniä liikuteltavia radioita liukuhihnalta. Monet näistä merkeistä rantautuivat nopeasti Suomeen. Suomessa myytiin hyvin myös Selena-merkkistä venäläistä matkaradiota.

Suomalaiset Salora ja ASA valmistivat myös matkaradioita. ASAn ensimmäinen transistorimatkaradio oli 155 TM vuodelta 1959. Koska ULA-taajuuksilla toimivia transistoreja ei vielä ollut, oli 155TM AM-vastaanotin. 155 TM:ssä oli seitsemän OC-sarjan Germanium-transistoria.

Matkaradiot ovat rakenteeltaan perinteisiä heterodynevastaanottimia. Signaali sekoitetaan ensin välitaajuudelle, jossa signaalia vahvistetaan ja muiden kanavien tehoa suodatetaan pois ennen sekoitusta kantataajuudelle. Transistoreita on yleensä viidestä viiteentoista (pääasiassa RF- ja audiovahvistinosassa). Transistorit olivat enemmän kuin pelkkää uutta tekniikkaa: monissa varhaisissa matkaradioissa ylpeänä kerrotaan, kuinka monta tehotransistoria laitteen sisältä löytyy.

Tätä juttua varten ’testattiin’ viisi transistorimatkaradiota 1960- ja 70-luvulta. Radiot on saatu Olavi Korkia-ahon mittavasta kokoelmasta. Kaikissa radioissa on FM- eli ULA-vastaanotin. Radioiden äänenlaatua ja aseman kuuluvuutta on arvioitu PAL-indeksillä. PAL-indeksi tarkoittaa prosenttilukua, joka kertoo, mille tasolle laite yltää suhteessa moderniin kannettavaan, Tivoli Audion PAL-radioon (= 100). Äänenlaadulla tarkoitetaan lähinnä sointitasapainoa ja äänen puhtautta (kaiutinelementin laatua).

Telefunken Bajazzo TS 201 - the winner

Telefunkenin Bajazzo TS 201 on valmistettu Länsi-Saksassa ilmeisesti 1960-luvun loppupuolella. Aikoinaan suositusta radiosta on kolme muutakin versioita: TS 101, TS 201 Deluxe ja Sport. TS 201:n kotelo on muoviviilulla päällystettyä kovalevyä. Etulevyn ritilä on kromattua muovia. Nahkapäällysteinen, metallinen kantokahva on kääntyvä, mikä helpottaa virittämistä. Radio on melko iso ja painaa 3,2 kg. Ei mikään pitkien matkojen kuljetettava. Sisällä on 11 kappaletta AF106-transistoria (Germanium MESA PNP). Radiossa on 13 x 18 cm elliptinen kaiutinelementti. Aaltoalueita on viisi: LW (148 - 350 kHz), MW (515 - 1630 kHz), KW (5,94 - 15,6 mHz), Europaband (1415 - 1620 kHz) sekä FM eli UKW (87,5 - 104 mHz). FM:lle on oma viritysnuppi kuten myös AFC:lle (Automatic Frequency Control). Metrinen teleskooppiantenni FM- ja lyhytaalloille, sisäinen antenni keskipitkille ja pitkille aalloille. Kyljessä on DIN-liitäntä nauhurille ja sille jonkinlainen säätöruuvi. Lisäksi on plugiliitäntä lisäkaiuttimelle sekä kaksi sisäänmenoa erillisantenneille. TS 201 toimii vain paristoilla, mutta voidaan kiinnittää auton 12 V DC –virtalähteeseen. Radio virittyy erinomaisen hyvin, eikä kuuluvuudessa ole moittimista. Ääni on terve ja melko tasapainoinen, leveä ja laaja. Kaiuttimen koko kuuluu myönteisesti. Sointitasapaino kärsii bassojen puutteesta, mutta ei ole häiritsevää kaikella musiikilla. Erillisistä sävynsäädöistä diskantille ja bassoille ei paljon hyötyä. Puheääni toistuu yllättävän hyvin ja luonnollisesti. Parhaimmillaan radio tuo musiikkiin aitoa kuuntelun nautintoa.

PAL-indeksi: kuuluvuus = 85, äänenlaatu = 80.

Golf 220 International

Yhdysvaltalainen ITT laajeni 1960-luvulla lukuisten aggressiivisten yritysostojen kautta. Näin ITT sai tukevan jalansijan kodinelektroniikan markkinoilla myös Euroopassa. ITT GOLF 220 Internationalin valmisti ITT:n Saksan haara ITT-Graetz 1970-luvun lopulla, mahdollisesti 1980-luvun alussa. Radio on kahvaa myöten kokonaan muovia. Tämän vuoksi painoakaan ei ole puoltatoista kiloa enempää. Teleskooppiantenni on noin metrin pitkä. Transistoreja on erään lähteen mukaan 9, mutta tieto ei ole varma. Kaiuttimia on ilmeisesti kaksi, tehonkesto 7 W. Aaltoalueita on kuusi: MW (515-1600 kHz), LW (270-150 kHz), SW1-SW3 (2.3-18 mHz) sekä FM (86-108 mHz). Näytössä lukemat ovat oikealta vasem- malle. FM- ja AM-lähetteille on signaa- lin voimakkuudesta kertova mittari. Sävynsäätökin on, kuin myös nauhuri- ja kuulokeliitännät. Radio käy sekä verkkovirralla että paristoilla. Asemat virittyvät kohtalaisen hyvin ja kuuluvuus on hyvä, häiriötaso maltillinen. Ääni on melko iso ja eläväinen, eikä soinnin tasapainoakaan voi erityisesti moittia. Jotakin tylsyyttä äänessä kuitenkin on. Bassoja on ehkä hieman keskimääräistä enemmän, mutta toistokaista edelleen rajoittunut. Sävynsäätö ei yhtä jyrkkä kuin toisissa radioissa.

PAL-indeksi: kuuluvuus = 80, äänenlaatu = 60

Philco PT 914 ITT

Vuonna 1906 perustettu amerikkalainen Philco oli aikoinaan megaluokan radiovalmistaja. 1940-luvulla Philco aloitti omien tyhjiöputkien valmistuksen radioihinsa. Samassa tehtaassa valmistettiin transistoreja 1950- luvun alussa. Vuonna 1955 Philco toi markkinoille kokonaan transistoroidun levysoittimen vahvistimineen ja vuotta myöhemmin aloitti transistoriautoradioi- den valmistuksen. Philco PT 914 tulee aivan 1950-luvun lopulta tai 1960-luvun alkupuolelta ja saattaa hyvinkin olla kokeilun vanhin. Etulevy on aitoa metallia, muu kotelo nahalla päällystettyä kovalevyä. Etulevyssä on viisi kiertokytkintä: viritys, hienoviritys, aaltoalueen valitsin, sävyn- säätö ja voluumi/on-off sekä pieni vipu AFC:lle. Aaltoalueita on kuusi, kolme lyhytalloille (SW 1.7-4.2, 4.0-10.0 ja 10-18 mHz) sekä LW, AM ja FM. Metallinen kantokahva on vaatimaton, puolen metrin teleskooppiantenni ei taitu sivulle. Liitäntä kuulokkeille ja 9 voltin adapterille. Laitteessa on 6 kappaletta Philcon omia Germanium-transistoria. Kaiutti- mesta ei ole tietoa, mutta paljon neljää tuumaa surempi se ei voi olla. Radio virittyy hyvin ja kuuluvuus on kohtalainen. Ääni on kuiva ja bassoista rajoittunut, eikä kovin iso. Sävynsäätö bassojen lisäämiseksi ei paranna tilannetta sointitasapainon kannalta. Mutta äänessä on kuitenkin omat ansionsa, siitä puuttuu tyypillisin ’matkaradiomaisuus’. Klassinen musiikki toistuu ajoittain hyvin, puheääni mukiinmenevästi.

PAL-indeksi: kuuluvuus = 75, äänenlaatu = 70.

Craftsman Model 9333

Kyseessä on ilmeisesti samasta 1949 perustetusta Radio Craftsman Companysta, joka tunnetaan maineikkaista C 500-sarjan putkivahvistimistaan (suunnittelija Sid Smith teki myöhemmin näyttävän uran Marantzilla). Yhtiön lopettamisen jälkeen vuonna 1956 Craftsman-nimi on ilmeisesti kulkenut tuotemerkkinä omistajalta omistajalle. Tämä laite on rakennettu Japanissa mahdollisesti 1970-luvun puolivälissä. Kori on nahkapäällysteistä kovalevyä. Siinä on vahva, kiinteä metallinen kantokahva. Kannettavaksi radioksi kone painaa melkoisesti. Etulevyssä lukee “Solid State”, mutta transistorien määrästä ei ole tietoa. Nelituumainen kaiutinelementti on japanilaisvalmisteinen. Kyljestä löytyy plugiliitännät lisäkaiuttimelle ja kuulokkeille. Kaistoja viisi: AM (530-1600 kHz), MB (1.6-4 mHz), SW (4.5– 12 mHz), FM (86-108 mHz) ja VHF-PB (108-174 mHz) ja ne on nimetty seuraavasti: Sport, Marine, Foreign, Music ja Air&Police. Edessä on pieni valopainike helpottamaan pimeässä virittämistä. Antenni on lähes puolitoistametrinen teleskooppi. Radio toimii sekä verkkovirralla että paristoilla. Radio virittyy kohtalaisen tarkasti ja asemien kuuluvuus on hyvä. Sointi ei ole erityisen epätasapainoinen, mutta kaistaltaan varsin rajoittunut. H-L sävynsäätö vain vaimentaa keski- ja yläkeskialuetta pikemminkin kuin lisää bassoja. Pieni kaiutinelementti tuottaa kovaa ja nasaalia ääntä. Ei kestä kovaa kuuntelua.

PAL-indeksi: kuuluvuus = 70, äänenlaatu = 55

Matsushita T-30

Tästä japanilaisesta “All Transistor” matkaradiosta on vain vähän tietoa. Takakannessa lukee T-30 ja Matsushita Electric Industrial Co. Matsushita tai National, jolla nimellä yhtiö myös tunnetaan, on se, josta myöhemmin kehittyi kansainvälinen elektroniikkajätti. Sen tuotemerkkejä ovat nykyään muun muassa Technics, JVC ja Panasonic. Tyylikäs T-30 on tämän joukon pie- nin ja kannettavin matkaradio. Painoa on alle kilon verran. Kullanhohtoinen kotelo on puhdasta muovia, ei bakeliittia. Kantokahva on lenksuilla kiinni kannessa, josta nousee noin puolen metrin teleskooppiantenni. Todennäköinen valmistusajankohta on 1960-luvun alkupuoli. Radiolla voi kuunnella vain AM- ja FM-asemia. Transistorien määrästä ei ole tietoa. Ääntä tulee viiden tuuman dynaamisesta kaiutinelementistä. Radio käy vain paristoilla. Kuuloke ja kaiutinliitäntä on sekä sisäänmenot kolmelle erilliselle antennille. Valitettavasti radio ei ratkaisevalla hetkellä suostunut päästämään kohinaa kummallisempaa ääntä.

PAL-indeksi: -