Philips CD100, Braun PCS45 ...

This is a cute little vintage system with sympathetic components. The digital source is Philips CD100, according to some the first CD player ever made (1982). It's built like a tank and sports CDM1 transport mechanism and two 14 bit DACs (TDA1540). The turntable is partly automatic  Braun PCS45 (stereo) from 1963-65. The cartridge in the S-shape tonearm is now Shure M71-6, but originally ELAC KST 106.

The amplifier is a single-ended DIY design with ECL82 as a power tube. The speakers are old ELACs, inside which there is an elliptical wide-bandwidth driver with an Alnico magnet. The owner of the system and a tube amp specialist Jouni Vesanen thinks that the system once had  a bass speaker too but its faith is unknown.

The sound was great! Nothing to complain with. And no reason to compare the sound with modern ideals. Jouni wants to respect traditions and the origin of each device without compromising the sound quality, and I think he has succeeded. Good sound, good music. All-in-one Blaubunkt Arcada 21 Stereo at the bottom is another cup of tea.

In Finnish.

Tässä laitteistossa mennyt ja uusi lyövät kättä. Uusi on pian mennyttä ja mennyt uuttaa.

Digitaalinen äänilähde on Philips CD100 – maailman kenties ensimmäinen CD-soitin vuodelta 1982! Levykaupoissa oli tuolloin hädin tuskin 150 CD-levyä. Soittimessa on CDM1-mekanismi lineaarisella moottorilla ja kaksi 14 bitin DACkia (TDA1540). Soitin näyttää kevyeltä design-tuotteelta – B&O kopioi sen tuoreeltaan -, mutta on rakennettu kuin tankki. Eikä ollut halpa.

Rautaa on käytetty kiitettävästi myös parikymmentä vuotta vanhemmassa, puoliautomaattisessa Braun PCS45-stereolevysoittimessa vuodelta 1963-65. Äänivarressa on moderni S-mutka. Neula on nyt Shure M71-6, mutta alunperin ELAC KST 106. Toistokaistaksi Braun ilmoitti 20-16000 Hz.

Vahvistin on itse rakennettu. Tuohon aikaan moni vielä osasi. Kyseessä on aito singel-ended putkivahvistin ECL82-pääteputkilla ja Philipsin päätemuuntajilla. Otossa on yksi ECC83. Verkkomuuntajassa lukee Sähkösepät Turku. Piirilevyä ei ole. Transistoreilla toteutettu RIAA-korjain on erillinen moduuli vahvistimen takalevyssä.

Kaiuttimien sielu ovat Elacin soikeat laajakaistat Alnico-magneetilla, ilman jakosuodinta tietenkin.  Tämä on se sama Elac, joka nykyisissä bassoelementeissään käyttää alumiinikartioita ja diskanteissa nauhaa.

Stereot ovat alunperin kuuluneet niiden rakentajalle Jouni Sorvalille.  Nykyään ne ilahduttavat Joni Vesasta ja tyttöystäväänsä. Joni on 1984 syntynyt selloa ja kitaraa soittava elektroniikka-asentaja. Firmansa Vahvistin Vesanen kautta Joni huoltaa vanhoja putkivahvistimia, radioita, kaikulaitteita jne. ”Perinteitä ja alkuperäisyyttä kunnioittaen, laadusta ja tyylistä tinkimättä” on Janin motto.

Joni oli vaihtanut vahvistimeen lyytit  ja muuta pientä. Yhtä temppuilevaa välikaapelia lukuun ottamatta laitteet toimivat hyvin. Systeemiin kuului aikoinaan myös bassokaiutin. Sitä ei ole löydetty. Mutta ei se mitään, sillä laitteisto soi erinomaisen sopusuhtaisesti ilmankin.

Yhtään ei tullut mieleen, että jotakin puuttuisi sen enempää kuuloalueen yläpäästä kuin alapäästäkään. Tämä johtui luonnollisesti  siitä, että ylimpien ja alimpien toistuvien äänien suhde on juuri oikeanlainen, ja siksi ääni hyvin balanssissa. Bassopäätä vielä tukevoittaa vahvistimen olletekin korkeahko antoimpedanssi.

Maltillinen  äänentoiston harrastaja ei yleensä vertaa tällaista laitteistoa nykyisiin.  Toteaa vain hymy suunpielessä, että ääni on erilainen.  Tietenkin se on erilainen. Siinä esimerkiksi  on jotakin, mikä monien nykylaitteistojen äänestä puuttuu. Enkä tarkoita äänen putkiradiomaista täyteläisyydestä, vaan välittömyyttä, nopeaa ulosantia.

Mietitäänpä hetken gramofoneja. Gramofonit eivät muuta neulan liikkeitä levyn urassa sähköiseen muotoon, ohjaa signaalia vahvistimelle, missä se usean vahvistusasteen kautta kulkee johtoja pitkin kaiuttimiin  muuttuakseen jälleen korvin ymmärrettäväksi ääneksi. Gramofonissa ääni ohjataan mekaanisesti suoraan torveen. Sen nopeammin ääni ei voi levyltä ampaista ilmoille  kuin gramofonista.

Samanlaista nopeaa irtiottoa ei löydy hifi-laitteistoista, eikä tämäkään järjestelmä yllä gramofonin tasolle. Mutta samansukuista irtonaisuutta ja vapautta äänessä on ja se on aina riemastuttavaa. Varsinkin LP-levyllä soittaa Clarence ”Gatemouth” Brownin kaltainen kitaravirtuoosi ja tyylien sekoittaja.

Laitetelineenä toiminut Blaubunktin Arcada 21 Stereo -monitoimilaite radioineen, levysoittimineen ja TV-vastaanottimineen on myynnissä, jahka Joni on saanut sen kokonaan kuntoon. Kiinnostuneet voivat ottaa toimitukseen yhteyden.

Kiitos, Joni, mahdollisuudesta tutustua toimivaan ja tyylikkääseen vintage-laitteistoon.