Veijo Ulmanen - A Sculptor and Audiophile
Veijo Ulmanen is a sculptor. His works, often made of wood, can be admired in various places in Finland. He's also a music lover who has built a true Hi-Fi playback system in his studio. He's got two integrated amplifiers: Kelvin Labs and the Finnish Köykkä, the CD-player is Creek CD 43 mk2 and the DAC Musical Fidelity X-24 K together with Musical Fidelity X PSU. There is also a Mod Sguad passive preamp, Isotek Mini Sub AC-filter, and AVI-Palvelu Ceireen widebandwidth speakers, which he has modified. Cables come from Van Den Hul, Cyrus, WBT, Supra and the Transparent Power Link Super power cord. Veijo Ulmanen is one of those artists who listens to music while creating. At home he's got a system built around wall-mounted PHY 12" drivers.
The article in Finnish.
Veijo Ulmanen asuu vanhassa hirsitalossa keskellä Hyvinkäätä. Hirsi on kyynärän paksua, mutta Veijo haluaisi sahata siihen reiät laajakaistalementeille. Syntyisi sopu vaimon kanssa kaiuttimien sijoittelusta - mutta myös äänen vuoksi. Vaikka Veijo ei ole äänen ammattilainen vaan kuvan.
Veijo Ulmanen on kuvanveistäjä. Ammattiin hän valmistui Taideteollisesta Korkeakoulusta, Taikista, missä hän ei tosin opiskellut kuvanveistoa vaan teollista muotoilua. Olettaen, että koulusta voi ylipäätään valmistua kuvanveistäjäksi tai taiteilijaksi.
Nykyisin, aina kun ei kuuntele musiikkia, hän työstää töitään ja tuntiopettaa Taikissa kuvanveistoa, välillä tiheämmin välillä vähemmän. Muun elämän ohella tietenkin.
Kun Veijo veistää, Veijo veistää isoa. Joillakin hänen töillään, kuten Oulun Yliopiston pihalla seisovalla Akku-nimisellä työllä, on korkeutta omikotitalon verran. Paljon on myös miehenmittaista, pienempääkin.
Huomaan, että Ulmasen työt ovat usein hahmoltaan pyöreitä kuin karttapallo, kysyn miksi? Kuten niin usein taiteilijalla ei ole valmista vastausta tällaisiin kysymyksiin. Taiteilijat analysoivat tekemisiään omalla tavallaan.
Veijo kertoo käyttävänsä usein töittensä lähtökohtana huonekaluja ja kaikenlaisia esineitä, joita eteen tulee, koska ”esinemaailma kiinnostaa”. Kirpputoreilta hän on löytänyt monia visuaalisesti inspiroivia tavaroita. Ja kuten Veijo retorisesti ja viisaasti kysyy: ”Mikä on oikeasti raja esineen ja veistoksen tai jonkin arkkitehdin luomuksen välillä?”
Katselemme pyöreähkön munan muotoista pienoismallia pöydällä. Pallon pintaa koristaa pieniä kantikkaita ja kaarevia kappaleita ynnä muita puunpalasia. Kubismia? Surrealismia? Onko tässä Veijo Ulmasen muotokielen ydin? Fixed idee? Ei kuulemma ole. Mikä siis antoi ajatuksen? ”Mikä lie joku helvetin kudonnainen, lapasen alku”.
Tämäntyyppisiä töitä hän on tehnyt vasta Hyvinkäälle muuton jälkeen 1994. Sitä ennen edes puu ei ollut pyhää. Veistoksia syntyi esimerkiksi lasikuidusta. ”Puu on tuttu materiaali jo kotiteollisuuskoulusta, sen puu- ja metallilinjalta. Puun käyttö on myös hintakysymys.” Messingillä on messinkinen hinta.
Eikö Veijo Ulmanen ole muka saanut keneltäkään vaikutteita? ”Opiskeluaikana pidin erityisesti Constantin Brancusin töistä, kotimaisista kiinnosti esimerkiksi Osmo Valtosen teokset. Olen sitä sukupolvea, että kaikkien vanhempien veistäjien tekemiset tiedettiin ja niitä kunnioitettiin. Esikuvia oli itse asiassa melko paljon.”
Äkkiä Veijo löytää avaimen luovuutensa ytimeen: ”Aivan kuten äänentoistoharras-tuksessani, sählään sellaisten asioiden kanssa, joista en oikein ymmärrä mitään.”
Sen verran pitää kuitenkin tietää, mitä tekee, että julmetun isot rakennelmat, veistokset, pysyvät pystyssä. Tuollaista insinööritietoa hankkii kuulemma toistamalla tiettyjä asioita kerrasta toiseen.
”Enää ei pärjää kuikuilemalla matrikkelissa muiden nimimiesten ja –naisten seurassa.” Valtion kokoelmien sisäänostajat ovat tärkeitä asiakkaita. Samoin apurahojen myöntäjät. Kilpailuihin julkisista töistä pitää osallistua. Joissakin kilpailuissa Ulmanen on sijoittunut hyvin. Toisaalta voitto ei kuitenkaan takaa, että voittanut teos myös toteutettaisiin. Hyvin usein ei. Tuttu juttu Suomesta ja muualta: taiteilija ei helpolla elä taiteellaan.
Onko Ulmasen teoksissa musiikkia mukana? ”Ei suoranaisesti. Tai on siten kuin taiteessa ylipäätään on musiikkia mukana. Kuuntelen päivät pitkät musiikkia, erityisesti radiosta. Musiikki ei häiritse luomistyötä.”
Mistä into parempaan äänentoistoon? ”Harrastus ei ole järin vanhaa perua. Kiinnostus omiin vanhoihin levyihin sai uutta tuulta purjeisiin lasten kasvaessa isommiksi. Kun oli aikaa kuunnella enemmän, piti saada paremmat laitteet.”
Ensimmäinen hankinta oli uusi levysoitin: Rega Planar 3 Benzin Micron MC-rasialla. Siitä se alkoi. Pikku hiljaa kotiin rantautuivat Solid State Reference 12 -esivahvistin, Köykän päätevahvistin, Technics ST 500 -viritin, Sony SDP-XA 30ES CD-soitin, WBT:n ja Supran piuhat sekä kaiuttimina pienet Jordanin laajakaistat itsetehdyissä MTL-koteloissa. Veijolla on myös kimppaosuus Clearaudio Matrix –levynpesukoneesta. Näitä härveleitä ennen Veijo kuunteli musiikkia Sony:n bulkkiviritinvahvistimella ja ASA:n kajareilla.
Pian työhuoneellekin piti saada omansa: Kelvin Labs -integroitu, toinen Köykkä-vahvistin, Creek CD 43 mk2 CD-soitin, Musical Fidelity X-24 K D/A-muunnin, Musical Fidelity X PSU –virtalähde edelliseen, The Mod Sguadin passiivinen etuvahvistin, Isotekin Mini Sub -virtasuodin, itsemodifioidut AVI-Palvelun Ceireeni-kaiuttimet, Van Den Hullin, Cyruksen, WBT:n, Supran väli- ja kaiutinkaapeleita sekä Transparent Power Link Super –virtajohto.
Veijo ei ole liian tyytymätön kumpaankaan laitteistoonsa. Yksi pulma Veijolla kuitenkin on Wanhalla Villatehtaalla sijaitsevassa ateljeessaan ja se on iso: pöly. Pölyä on kaikkialla tehokkaista imureista huolimatta. Ongelmaan on etsitty erilaisia ratkaisuja kuten lattiasta kattoon ulottuva lasiseinä. Kaiuttimet törröttäisivät ulkopuolelle työtilaan muiden laitteiden ollessa turvassa pölyltä. Konstit on monet ...