TRIode TRV-4SE
TRIode TRV-4SE is made of quality components, looks cool and sounds fine, even though the sound is not tube-like in a way it is in some other Japanese tubed preamps such as Shindo, Leben, Yamamoto etc.
As compared to Shindo Aurieges, the 12AX7-based TRV-4SE sounded more straightforward, tonally realistic, slightly bright and edgy rather than warm and abundant. The feeling of presence was good and higher frequencies shiny. Aurieges sounded calmer and more fullbodied, and provided more natural space around the instruments. The TRV-4SE revealed things about the sound of an orchestra just like somebody who sits in the front-seat could hear them. Aurieges' approach was more holistic. Rhythmically and dynamically the TRV-4SE was quite strong. The sound world of the TRV-4SE and its emphasis on sonic characteristics suited well to intimate jazz, for example.
The phonostage of the TRV-4SE proved to be competent although not quite at the level of Aurieges' phonostage but Aurieges also is twice as expensive.
For 2000 euro TRIode TRV-4SE preamp offers good build-quality, a good number of imputs and outputs, great looks and lively, silent and an atypical tube sound. The Special Edition version comes with better components and double the price.
In Finnish.
Shindo, Leben, Sun Audio, Yamamoto, Almarro… Japanilaisten pienvalmistajien putkitoimisten vahvistimien maailmanvalloitus ei osoita laantumisen merkkejä. Päinvastoin. Edellä mainittujen, jo asemansa vakiinnuttaneiden tuotemerkkien rinnalle on noussut TRIode. Tulokas joutui heti kovan haasteen eteen.
Miksi ylipäätään kokeilla esivahvistinta? Yhdestä näkökulmasta esivahvistimella ei pitäisi olla kovin kaksista osaa siinä, miten jokin laitteisto soi. Ohjelmavalitsin ja voimakkuussäädin; helppo homma hoitaa. Etenkin näinä aikoina, kun aktiivista vahvistusta ei juurikaan tarvita. CD-soittimet ja muut bitinvääntölaitteet pukkaavat voltteja siinä määrin, että kyseeseen tulee pikemminkin vaimennus kuin vahvistus.
Teoria ja käytäntö eivät kuitenkaan aina lyö kättä. Empiirisiin tutkimuksiini perustuen väitän, että aktiivinen esivahvistin on lähes pakollinen, jos tavoitteena on paras mahdollinen musiikintoisto. Siis musiikintoisto, ei äänentoisto, jonka parissa pätevät hiukan eri lait. Jos tähtäimessä on hifistinen äänitteiden läpivalaisu, passiivivaimentimen käyttö tai voimakkuudensäätimellä varustetun signaalilähteen kytkeminen suoraan päätevahvistimeen saattavat olla varteenotettava vaihtoehto erilliselle esivahvistimelle. Mutta jos päämääränä on musiikillisen elämyksellisyyden tinkimätön haltuunotto, hyvälaatuista, aktiivista ja mielellään vielä putkitoimista etuvahvistinta on vaikea ohittaa.
Sekstetto Triodo
Hyvälaatuinen, aktiivinen ja putkitoiminen… TRIoden TRV-4SE-esivahvistin on kaikkea tätä. Se on ulkoisesti ja sisäisesti huoliteltu, tasokkaista komponenteista koottu ja rakenteeltaan uskottava. TRV-4SE julkistettiin Triode Corporation Ltd:n kymmenvuotista taipaletta juhlistamaan alkuvuodesta 2008.
TRV-4SE toimii A-luokassa, tasasuuntaus on toteutettu putkilla ja mukana on MM-tason levysoitinesiaste. Kannelta löytyy – kahden 5AR4 -tasasuuntausputken lisäksi – kuuden 12AX7-tuplatriodin paririvistö. Näistä kaksi on kätketty jousitettuun metallilieriöön. Ne lienevät phono-asteen putket, jotka on näin eriytetty lajitovereistaan.
Täydet 15 kiloa painavan esivahvistimen liitännät ovat tavanomaista runsaammat. Linjatasoisia ottoja on neljä paria. Näistä yksi löytyy julkisivulta, mikä ilahduttaa laitekokeiluista innostuneet harrastajat ja toimittajat: ei tarvitse könytä laitteen peräpaneelin luona kytkentää suorittaessaan.
Triode Corporationin suunnitteluosastolla on huomioitu myös monivahvistuksen tarpeet. Antoliittimiä on kolme paria, nauhurilähdön kaveriksi. Ja kuin pisteeksi iin päälle, esivahvistin on varustettu pienellä vippakytkimellä, jolla voi halutessaan tukevoittaa bassotoistoa. Pahamaineinen ”loudness”-ominaisuus voi olla hyödyllinen hiljaa kuunnellessa, jolloin korvan herkkyys aistia matalia taajuuksia on heikoimmillaan.
Läsnä laserin tarkkuudella
TRIode TRV-4SE viihtyi järjestelmäni komentokeskuksena usean viikon ajan. Havaintoja sen käyttäytymisestä ei kertynyt vain kriittisessä kuuntelussa, vaan niitä tipahteli tajuntaan myös musiikin kuuntelun lomassa. Takaraivossa muhivat toki muutaman vuoden ajanjaksona vakioetusestani saadut soinnilliset kokemukset ja odotukset, mutta en silti lähtenyt pikavertailujen tielle. TRV-4SE sai todistaa osaamisensa kaikessa rauhassa ja vasta sitten tuli Shindo Auriegesin aika laittaa vierailijan kyvykkyys perspektiiviin.
Kuunneltava musiikki kallistui vahvasti klassiseen ja akustiseen suuntaan, vaikka myös räväkämpi rytmimusiikki vilahti soittimen kelkassa. Molempien musiikkikategorioiden pintaan 12AX7-perustainen TRV-4SE löi oman, helposti havaittavan puumerkkinsä. Kitaristi Rick Peckhamin trion rokahtava rosojazz sykähteli sävyllisesti varsin realistisesti, joskin aavistuksen ylävireisesti ja särmää rehevyyden sijasta painottaen. Huomioiduksi tulivat myös vahva läsnäolon tuntu ja rumpali Jim Blackin piiskaamien peltiesineiden kirkas klangi. Aurieges välitti viestiä rouheudesta astetta maltillisemmin ja täyteläisemmin.
Riccardo Chaillyn puikottaman Consertgebouw Orchestran näkemykset Shostakovichin elokuviin säveltämästä musiikista hoituivat TRIodella dynaamisesti ja rytmisesti mainiosti, mutta jälleen oli kuultavissa hienoista taipumusta viileyteen. TRV-4SE ei edusta perinteisen romanttista putkilaitekoulukuntaa. Se tuo musiikilliset ja tuotannolliset yksityiskohdat esiin varsin armottomasti, eikä pyöristele edes bassoalueen tapahtumia. Konserttisaliterminologian avulla ilmaistuna TRV-4SE sijoittaa kuulijan aivan katsomon eturiveille. Aurieges puolestaan hahmottaa musiikkia kokonaisvaltaisemmin, pitäen kiinni nyansseista se tarjoaa kuulijalle paikkaa salin keskivaiheilta.
Andras Schiffin Beethovenin Sonaateista työstämän äänitesarjan viimeiset osat, VII ja VIII, kuuntelin toisenlaisella laiteyhdistelmällä. Tähän asti kuunteluissa päätteenä oli toiminut käsityönä toteutettu, kymmenwattinen OTL. 45 -putkin varustettu Flauto SET -monopari tuli nyt tilalle elävän yleisön edessä taltioitua Beethovenia toistamaan. Hienoa TRV-4SE. Flyygelin lyömäsoitinsukuisuus käy ilmi heti ensi tahdeista, mutta mukana on myös soljuvuutta ja kosketuksen dynamiikan aste-eroja. Vaihto Auriegesiin ei tuonut näissä suhteissa paljoakaan muutosta esiin, ellei sellaiseksi lasketa, että Aurieges ei juurikaan vetänyt kuuntelijan huomiota soundillisiin seikkoihin. Samanlainen ilmiö toistui, kun levylautasella soi Mjtislav Rostropovichin ja Herbert Tachezin mestarillinen Cello & Organ -klassikko.
TRV-4SE:n läheisellä esillepanolla on puolensa, kun on tarve välittää pienimuotoisen akustisen jazzin intimiteettiä. Tämän todisti esimerkiksi aikoinaan puhki soittamani ja pitkään hylkimäni Manu Katchen Neighbourhood -cd:n paluu parrasvaloihin. ECM-tyyliin ilmavan ja puhdassointisen jazzmaalailun puhallinosuudet kuulostivat parhaimmillaan siltä kuin Jan Garbarek ja Thomaz Stanko olisivat astuneet huoneeseen musisoimaan. Aurieges veti herrat takaisin ruotuun, lisäsi annoksen pehmeyttä soundiin ja ympäröi soittajat selvemmin aistittavalla soittotilalla.
Värittömästi vinyylin vanavedessä
Kokeilin myös TRIode TRV-4SE:n phonoastetta, kun sellainen kerran oli. Ajankohtaisuutta kokeilu sai, kun koestusperiodia säesti ikävä viesti mahtimusikko Pekka Pohjolan poismenosta. Hänen tuotantonsa on edustettuna hyllyssäni enimmäkseen LP – formaatissa. Pihkasilmä-Kaarnakorva, Harakka Bialopoikku, Kätkävaaran lohikäärme… hienoja äänitteitä Pohjolan varhaiskaudelta.
Oracle Alexandria II/IV, Grace-714, Benz Micro Wood L ja Impress Lab stepup -muuntaja töihin ja Kätkavaaralaiset lautaselle. Siististi soi ja sykkii, mutta ei aivan Auriegesin tasoisesti. Siinä missä TRV-4SE painotti värittömyyttä ja hahmotuskykyä, Shindo Aurieges panosti musiikillisen mielihyvän tuottamiseen. TRV-4:n phono-asteen suoritusta ei pidä kuitenkaan vähätellä sillä Auriegesin phono-aste on kokemukseni mukaan poikkeuksellisen laadukas hintaansa nähden.
Tasoitusta
Elävästi soiva ja epäputkimaisesti musiikkia läpivalaiseva TRIode TRV-4SE on äänenlaatuunsa, liitäntämahdollisuuksiinsa, hiljaisuuteensa ja rakenteelliseen vankkuuteensa nähden varsin kohtuuhintainen peli. Rapiat kaksi kiloeuroa on vajaa puolet siitä, mitä Auriegesiin joutuisi panostamaan, jos se olisi Euroopassa vielä kaupan. Ottaen huomioon hieman epäoikeudemukaisen vertailukohdan TRV-4SE selvisi hyvin. Pitää muistaa, että TRIode TRV-4SE:sta on myös kaksi kertaa kalliimpi Limited Edition –versio huippuosin.
Voisin hyvin kuvitella, että levollisen oheiskaluston omistava musiikinystävä saa TRIode TRV-4SE –esivahvistimesta kaipaamansa piristysruiskeen signaalivahvistuksen alkupäähän - sen lisäksi, että puisine poskineen, syvänpunaisine värityksineen ja tyylikkäine suojakehikkoineen TRV-4SE on varsin mukiinmenevän näköinen. Lopuksi erittäin tärkeä huomio koskien kaikkia putkiesivahvistimia: soundia voi aina hienosäätää putkia vaihtamalla – toisinaan merkittävästikin. 12AX7/ECC83 on siitä edullinen putkityyppi, että niitä löytyy kaikissa sateenkaaren väreissä ja hintaluokissa.
TRIode TRV-4SE –etuvahvistin, 2090 €; TRV-4SE Limited Edition, 4180 €.